STOP THE PRESS!

Huojuva talo

Huojuva talo

Kuvassa: Anna-Maija Tuokko
Kuva: Harri Hinkka

Esitys: Tampereen Teatterin Frenckell näyttämö 31.8.2017
Ohjaus ja dramatisointi Maria Jotunin romaanista: Antti Mikkola
Valo- ja videosuunnittelu: Tiiti Hynninen
Lavastussuunnittelu: Juha Mäkipää
Pukusuunnittelu: Mari Pajula
Rooleissa: Arttu Ratinen, Anna-Maija Tuokko, Antti Tiensuu, Mari Turunen, Ville Majamaa, Ella Mettänen, Aliisa Pulkkinen, Markku Thure
Arvio: 5/5

Eero (Ratinen) on tullut ryhmään miehiä, jotka käyvät läpi erilaisia ongelmia, kuten parisuhteisiin liittyviä asioita. Majamaan esittämä ryhmän vetäjä päättää lopettaa tilaisuuden siltä päivältä, mutta Eero rohkaisee mielensä ja kertoo oman tarinansa loppuun saakka. Nuorena hän tapasi yökerhossa kaksi naista, Aulikin (Turunen) ja Lean (Tuokko). Kömpelösti Eerolle esittäytyvä Aulikki huomaa hävinneensä miehen huomion kaverillensa. Eeron ja Lean suhde käynnistyy vallan mainiosti ja elämä hymyilee kuin Naantalin aurinko. Pian kuitenkin heidän elämäänsä ilmestyy tummia pilviä, kun Eeron veli Toni (Tiensuu) ilmaantuu kuvioihin asumaan heidän luonaan. Mustasukkaisuuden tunteet nousevat Eerolla pintaan, sillä aivan normaaleilta eivät veljen ja vaimon touhut vaikuta. Ajettuaan Tonin pois heidän talostaan tunnelma muuttuu entistäkin ihmeellisemmäksi. Lea vaatii Eeroa antamaan tälle lapsen, sillä se saattaisi parantaa heidän parisuhdettaan. Tästä alkaa sellainen parisuhdeshow, että tuskin moista äskettäin ollaan kotimaisella näyttämöllä nähty.

Maria Jotunin Huojuva talo on yksi rajuimmista parisuhdetta käsittelevistä kotimaisista romaaneista. Siinä käsitellään naisen kokemaa väkivaltaa, mutta nyt ohjaaja-dramaturgi Antti Mikkola on tarttunut Jotunin tarinaan ja kääntänyt sukupuoliroolit toisinpäin. Hyvä niin, sillä tänä päivänä on alettu myös puhua miesten kokemasta väkivallasta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa. Mikkola ei todellakaan asioita sievistele, vaan antaa näyttämöllä todella tapahtua. Kun puhutaan teatterista, jossa fyysinen kontakti tuntuu ihan viimeisille riveille saakka, niin tämä on juuri sitä. Tuokko ja Ratinen venyvät rooleissaan äärimmilleen niin, että katsoja oikein tuntee jokaisen iskun tai solvauksen. Heidän kemiansa toimii näyttämöllä täydellisesti ja jokainen Mikkolan kirjoittama repliikki kuulostaa todelliselta. Lisäksi sivuroolien esittäjät ovat kautta linjan täydellisiä täydentämään heidän tarinaansa. Nostaisin esiin kuitenkin äitiä esittävän Pulkkisen ja isää esittävän Thuren, jotka antavat tietynlaisen historian juuri Eeron tarinalle. Lisäksi esityksessä käytetään paljon ääniä ja videoita. Usein ne ovat turhia kokonaisuuden kannalta, mutta tässä ne toimivat loistavasti, saaden tarinaan tietynlaisen tunnelman. Antti Mikkolan versio Jotunin tarinasta on rohkea ja koskettava ja pistää taatusti ihmisen ajattelemaan sekä omia asenteitaan että yleensäkin parisuhdeväkivaltaa. Myös miehen näkövinkkelistä katsottuna.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net