STOP THE PRESS!

Uusin silmin -näyttely kommentoi ja tulkitsee kuvataiteen keinoin

Erno Peltonen - Emigrantti, 2017 sekatekniikalla kankaalle

Erno Peltonen – Emigrantti, 2017
sekatekniikalla kankaalle

Tampereen taiteilijaseuran näyttelyssä Uusin silmin seitsemän taiteilijaa luo oman kuvataiteellisen kommentin aiempien vuosikymmenten suomalaisista taideoksista. Kommentoitavana on mm. Hugo Simbergin Lammastyttö ja Helene Schjerfbeckin Emigrantti. Uusin silmin on esillä Kangasala-talon galleriassa 6.9.- 8.10.2017.

Tampereen Taiteilijaseuran Uusin silmin -näyttelyn konsepti on yksinkertainen: taiteilija sai valita minkä tahansa suomalaisen taideteoksen, joka on valmistunut 1910-luvun jälkeen, ja luoda siitä oman kommenttinsa haluamallaan tavalla. Aiempien vuosikymmenten teokset saavat näyttelyn teoksissa uuden kontekstin ja tulkinnan. Nykytaiteilija on joutunut laajentamaan omaa havaintomaailmaansa ja myös katsoja joutuu mukaan prosessiin. Tunnistaminen johtaa yllättymiseen, ajatusprosessi alkaa ja taide rikastuu uudella tavalla.

Uusin silmin –näyttely on esillä Kangasala-talon galleriassa 6.9.-8.10.2017. Näyttelyssä on teoksia seitsemältä taiteilijalta: Katri Heinänen, Sanna Kauppinen, Paula Ollikainen, Erno Peltonen, Helena Pokkinen, Kati Valkonen ja Meri Westlin. Näyttely on osa Suomi 100 vuotta -juhlavuoden ohjelmaa.

Helene Schjerfbeck on toiminut esikuvana Erno Peltoselle, jonka Emigrantti-maalaus peilaa Schjerfbeckin samannimistä muotokuvaa vuodelta 1917, jonka malli ei ollut tiedossa vuosikymmeniin. Erno Peltosen version lähtökohtana on sanomalehdessä ollut kuva, jossa ikääntynyt Marina de Heyden, teoksen malli, katsoo Schjerfbeckin maalauksesta otettua valokuvaa tunnistaen muotokuvassa nuoren itsensä. Teoksellaan Peltonen haluaa osoittaa kunnioitustaan vanhoille suomalaisille naismaalareille, joiden hän kokee jääneen kultakauden miesmaalareiden varjoon.

Hugo Simbergin vaikuttava Lammastyttö-maalaus Emil Aaltosen museossa on inspiroinut kahta taiteilijaa luomaan oman versionsa siitä. Alkuperäinen malli, lammasta sylissään pitelevä pikkupiika Hilma on muuttunut taidemaalari Paula Ollikaisen maalauksessa koiranäyttelyssä koiraansa piteleväksi pikkutytöksi. Sadassa vuodessa ihmisen ja eläimen suhde on suuresti muuttunut. Maatalousyhteiskunnassa koira oli hyötykäytössä, nyt tätä omistajansa seuralaista kohdellaan kuin omaa lasta. Kuvataiteilija Sanna Kauppinen on valinnut toisen tulkinnan teoksesta yhdistäen tytön ja lampaan hahmot simbergiläisen mystiikan hengessä. Hänelle tämä kuvaustapa on eläimen sieluun samaistumista ja kunnianosoitusta luonnolle.

Maiseman avulla suomalaiset taiteilijat ovat aina ilmaisseet suruaan ja rakkauttaan, kaipaustaan ja isänmaallisuuttaan. Taidemaalari Sigrid Schauman edusti taiteessamme kansainvälistä värimaalausta. Vaikka hänen vahvat ja värikylläiset maalauksensa pohjautuivat aina todelliseen maisemaan, ääriviivat tuntuvat katoavan ja ulkoisen todellisuuden tilalle nousee sisäinen näkeminen. Helena Pokkinen tunnistaa Schaumanin taiteessa samaa merkitystä, mitä hän itse taiteellaan haluaa ilmentää. Hänen öljyvärein kierrätysvanerille maalatut teoksensa ovat syntyneet koettujen maisemaelämysten sekä sisäisten tuntemusten kautta.

Kati Valkosen teos kommentoi Paavo Leinosen Sukanparsija -maalausta 1930-luvulta. Maalauksessa työnsä ääreen hiljentynyt nainen on kuvattu varhaisen suomalaisen ekspressionismin tummalla ja murretulla väriasteikolla, mutta ilmaisu on arkisen harras. Samanlaista arkisen kaunista ilmaisua on Kati Valkosen installaatiossa Rikki, jossa lattialle muodostuu kaunokirjoitusta osittain tai kokonaan purkautuneista vanhoista villasukista.

1970-luvulla yhteiskunnallista realismia edusti muun muassa kuvanveistäjä ja taidemaalari Rauni Liukko, jonka Siivooja-teosta kommentoi kuvataiteilija Katri Heinänen. Liukon kolmiulotteinen ja hyvin konkreettinen veistos on muuttunut käsitteelliseksi ja kaksiulotteiseksi kannanotoksi nykyihmisen oman elämän puunaamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta.

Meri Westlinin teos, Golden Years – kultaiset vuodet, kommentoi Ensio Seppäsen tekemää Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsasta Pellossa. Hiihto ja sukset ovat olleet Suomelle tärkeää, ensin liikkumismuotona ja sitten kansallisurheiluna. Westlin on päällystänyt vanhat hiihtosukset kauttaaltaan lehtikullalla, myös lukot ja siteet. Tämä on moderni ja nykytaiteellinen kannanotto Suomen itsenäisyyden ajan kultaisiin vuosiin, milloin ne sitten olivatkaan tai tulevat olemaan.

Kesällä 2017 näyttely oli esillä kolmessa eri näyttelytilassa Tampereella, Taidekeskus Mältinrannassa, Emil Aaltosen museossa ja Hiekan taidemuseossa, joissa oli esillä teoksia yhteensä 30 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä.