STOP THE PRESS!

Resident Evil – Revelations

Resident Evil - RevelationsKehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Arvio: 4/5

Aina näitä ”Ressu”-pelejä odottaa innolla. Oli sitten kyseessä pelisarjan täysin uusi  tai vanha osa, joka on läpi käynyt kauneusleikkauksen. Tälläkin kertaa pelaaja saa nauttia kunnollisesta vanhan ajan Ressu-tunnelmasta aseen kanssa valmiina odottaen, mitä seuraavan oven takaa paljastuu. Resident Evil Revelations -peli on itsenäinen osansa Resident Evil -pelisarjassa ja aikajanallisesti se sijoittuu Resident Evil 4 ja 5 -pelien väliin. Alunperin vuonna 2012 julkaistu peli on käynyt läpi uudistetun muodonmuutoksen. Se sisältää uudistusten myötä täysteräväpiirtoisen grafiikan, hienon, nopeamman ruudunpäivityksen ja tarkemmat ympäristön yksityiskohdat. Myös olentojen liikkumista on paranneltu. Peliin on ujutettu mukaan myös kaikki aiemmin ladattavissa olleet lisäsisällöt.

Pelin päähenkilöt ovat vanha tuttumme Jill Valentine ja muistaakseni täysin tuntematon hahmo agentti Parker Luciani. Bioterroriin erikoistunut Veltro on kehitellyt jälleen kerran uuden pelottavan T-viruksen. Tokihan heidät on pysäytettävä ja siinä sivussa täytyisi löytää myös toinenkin vanha tuttumme; Chris Redfield.

Pelin alussa on vähän turhalta tuntuva pätkä, jossa pelaaja joutuu ”skannaamaan” rannalta löytyviä limaklönttejä. Pian limaklöntit heräävät henkiin ja päästään kunnon actionin pariin. Pääosin pelaaminen tapahtuu risteilyalus Queen Zenopialla jossain päin Välimerta. Suurimman osan peliajasta pelaaja saa viettää Jill Valentinea ohjaamalla, mutta pelisarjasta tuttuun tapaan välillä hypätään myös muiden hahmojen housuihin ja kevlarliiveihin. Myös takautumat ovat välillä hieman turhan tuntuisia. Varsinkin Parkerin hahmolla niitä pääsee/joutuu pelaamaan. Ehkäpä niiden tarkoitus on enemmänkin tuoda peliin lisää jo vanhoiksi tutuiksi muodostuneita monstereita. Pelin edetessä arvoitus alkaa pikkuhiljaa ratketa ja bioterroristit saavat köniinsä. Siinä sivussa toki myös lahdataan liuta erilaisia limanuljakkeita.

Pelissä on tuttuun tapaan sopiva yhdistelmä hiippailua, puzzlen ratkomista, pelottavia öttiäisiä, pahoja bioterroristeja, monenlaisia aseita ja ehkä miespuolisten pelaajien unelmien kohde numero kaksi Lara Croftin jälkeen – kyllähän tuo märkä päiväuni -titteli kuuluu Jill Valentinelle. Myönnettävä on, että pelattavat hahmot liikkuvat sulavasti ja valitettavasti myös hirviötkin. Välillä todellakin liiankin sulavasti. Tummanpuhuvat ja ahdistavat laivakäytävät ja aavemaiset tyhjät ruokasalit, portaikot ja muut luovat tuttuun tapaan klaustrofobisen ja pelottavan fiiliksen. Peli yllättää hieman sillä, että se ei ole loppujen lopuksi kovinkaan pelottava. Vai onko niin, ettei Resident Evil 7 jälkeen enää mikään tunnu pelottavalta? Lisäksi sarjan aiemmista osista tutut yllättävät käänteet juonikuvioissa ja ihmisten petturuus tuntuvat tällä kertaa löyhemmällä kädellä käsikirjoitetuilta. Positiivista taas on se, että pelissä on sitä aitoa ja alkuperäistä Ressun pelaamisen tuntua: edes-takas ravaamista, sopivien avainten löytämistä oviin ja nurkan takana lurkkivia mörköjä. Kyllä sieltä tulee pari kertaa myös se kunnon pakokauhu sekä ahdistus siitä, miten hemmetissä pääsee eteenpäin. Silti vaikeustaso pysyy suht simppelinä ja sitäkin voi vaihtaa. Kyllä minä tämän kanssa jaksan iltojani viettää, vaikka en kauhusta huudahtelekaan.

Gekko Paavilainen for smackthejack.net