STOP THE PRESS!

Uutuuskirja Historiantutkimuksen etiikka: voiko menneisyyden ihmisistä kirjoittaa mitä tahansa, kunhan se on totta?

Historiantutkimuksen etiikkaHistoriaa tutkittaessa menneisyyden ihmisistä voi paljastua nöyryyttäviä ja arkaluonteisia yksityiskohtia. Hävettyjä aiheita tarkastelemalla voidaan antaa ääni vaiennetuille ihmisryhmille, mutta samalla pitää huomioida tutkimuskohteiden kunnioitus ja ihmisarvo.

Historiaa on vääristelty ja käytetty propagandan välineenä, mutta myös totuuteen vilpittömästi pyrkivä historiantutkimus voi olla moraalisesti kyseenalaista. Erityisesti valokeilan ulkopuolelle jääneiden ihmisten yksityiselämän kuvauksessa tulee muistaa kuolleillekin kuuluva ihmisarvo. Vähemmistöjen leimaava kohtelu voi altistaa myös nykyiset marginaaliryhmät kielteiselle huomiolle.

Epäedullisista tai vaikeista asioista ei pidä silti vaieta. Väkivallan, köyhyyden, seksuaalisuuden tai itsemurhien tutkiminen voi paljastaa merkittävää tietoja vähän tunnetuista väestöryhmistä. Ennen yksityiskohtien tai tarkkojen henkilötietojen paljastamista tulee punnita, mikä on menneisyyden ymmärtämisen kannalta perusteltua ja milloin sorrutaan tirkistelyyn tai skandaalinhakuisuuteen.

Satu Lidmanin, Anu Koskivirran ja Jari Eilolan toimittama Historiantutkimuksen etiikka tarkastelee historiantutkimuksen moraalisia ulottuvuuksia. Teos käy esimerkkien kautta läpi kysymyksiä, joissa tasapainoillaan eettisesti oikean ja väärän välillä. Kirja antaa niin ammattihistorioitsijoille, sukututkijoille kuin muillekin historiasta kiinnostuneille välineitä pohtia ja ratkaista niitä.

Ahdistavien asioiden historiasta ei tarvitse vaieta

Historiantutkijan ei tarvitse vaieta ahdistavien tai muista syistä vaikeiksi koettujen aiheiden äärellä – ellei tämä ole tietoinen eettinen valinta. (…) [M]enneisyyden tulkitseminen on kohta, jossa historioitsija joutuu asemoimaan itsensä suhteessa tutkimuskohteeseensa, saatavilla olevaan aiempaan tietoon sekä siihen, miten kuvata tutkittavaa ilmiötä, mitä ja miten kertoa ja mitä jättää kertomatta.” Anu Koskivirta & Satu Lidman

Historiantutkimuksessa mielenkiinto voi kohdistua juuri niihin ominaisuuksiin, jotka tekivät yksilöstä omana aikanaan muista poikkeavan ja jotka nykyihmistä koskiessaan olisivat intimiteettisuojan piirissä. Voidaan esimerkiksi tutkia, mitä on merkinnyt olla etniseen, sukupuoliseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuuluva, vammainen tai köyhä tietyssä historiallisessa tilanteessa.” Pirita Frigren

On merkillepantavaa, että tutkijat haluavat ottaa etäisyyttä inkvisiittoreihin ja varmistaa, ettei kukaan vahingossakaan epäile heitä myötätunnosta tai hyväksynnästä. Näin siitäkin huolimatta, että ajallinen ja kulttuurinen etäisyys on niin pitkä, ettei puolustamisen tai tuomitsemisen pitäisi tulla kysymykseen.” Reima Välimäki

Itsemurhan tehneiden nimeämättä jättäminen nykyaikaa tai viime vuosikymmeninä tapahtuneita itsemurhia käsittelevässä tutkimuksessa on perusteltavissa lähiomaisten tunteiden ja yksityisyyden huomioon ottamisella. Sen sijaan varhaisempia aikoja tarkasteltaessa se itse asiassa paljastaa tutkijan ja hänen aikalaistensa käsitykset itsemurhan hyväksyttävyydestä.” Riikka Miettinen

Kirjaan liittyvää ohjelmaa Turun ja Helsingin kirjamessuille:

Turun kirjamessut
La 7.10. klo 14.40–15.20, Jukola
Satu Lidmanin ja Reima Välimäen kanssa keskustelee Marjo Kaartinen.

Helsingin kirjamessut
To 26.10. klo 16.00–16.30, Takauma
Satu Lidmania ja Pirita Frigreniä haastattelee Virpi Väisänen.

Satu Lidman, Anu Koskivirta & Jari Eilola (toim.)
Historiantutkimuksen etiikka
Gaudeamus 2017
ISBN 978-952-495-442-6