STOP THE PRESS!

Sata vuotta sitten: Tulli tahtoo lisää tarkastusvaltuuksia, niitä ei saada

Rajanylittäjiä Handolinin kävelysillalla Haaparannasta Tornioon. Tullimuseo.

Kuva: Rajanylittäjiä Handolinin kävelysillalla Haaparannasta Tornioon. Tullimuseo.

Sota-ajan monet tuonti- ja vientikiellot johtivat salakuljetuksen villiintymiseen. Venäjän viranomaiset vaativat edelleen Tullia tehostamaan rajavalvontaa, eritoten Ruotsin rajalla. Asiaan liittyi kuitenkin monia ongelmia.

Tullihallitus lähetti 18. syyskuuta 1917 senaatille esityksen Tullin valtuuksien lisäämisestä ruumiintarkastuksiin. Aloitteen oli tehnyt Ruotsin maarajan tullitarkastaja Edvard Stjernvall edellisen vuoden joulukuussa. Hänen mukaansa Tullin oli täysin mahdotonta estää Venäjän rahan tai venäläisten arvopaperien, asiakirjojen tai kallisarvoisten esineiden salakuljetusta Suomesta Ruotsiin, elleivät tullivartijat voineet tehdä rajanylittäjille ruumiintarkastuksia. Sama ongelma haittasi myös Ruotsista salakuljetettavien aseiden ja räjähteiden torjuntaa.

Tullin toimintaa ja tullihenkilöstön valtuuksia sääteli vuonna 1887 annettu tullisääntö. Sen 151 pykälässä todettiin, että jos oli syytä epäillä ulkomailta saapuvalla henkilöllä olevan vaatteissaan salakuljetustavaraa kätkettynä, hänelle voitiin tämän selvittämiseksi tehdä tarkastus tullivartiopaikoilla, satamissa, rannikolla tai maarajalla. Tarkastus voitiin tehdä vain vahtituvassa tai muussa huoneessa, ja sen suorittajan tuli olla tietyn arvoinen tullivirkamies, kuten tullinhoitaja, ekspeditööri tai päällysmies. Läsnä tuli olla myös kaksi todistajaa. Tullivartija sai pidättää henkilön tarkastusta varten, mutta hänen oli odotettava ylempien virkamiesten saapumista.

Tullitarkastaja Stjernvallin mukaan oikeus ”ruumiintarkastukseen” olisi saatava kaikille rajatullivartioissa palveleville paikasta riippumatta, kunhan mukana olisi tullipalvelijan lisäksi kaksi todistajaa. Tarkastus olisi voitava tehdä esimiehen käskystä tai jos tullimiehellä eli ”tullipalvelijalla” oli syytä epäillä salakuljetusta.

Tullihallitus katsoi, että laajennettu käytäntö voitiin ottaa käyttöön ”toistaiseksi nykyisen sodan aikana”. Senaatin valtiovaraintoimituskunta kuitenkin vastasi 3. lokakuuta 1917, ettei senaatti katsonut olevan ”syytä esitykseen suostua”. Se ei perustellut päätöstään.

Samassa syyskuussa 1917 Tornion venäläinen rajavartiosto oli esittänyt tullitarkastuksia myös naispuolisille rajanylittäjille. Syynä oli sodan takia kiellettyjen tavaroiden salakuljetuksen räjähdysmäinen kasvu. ”Kaikkien väärinkäsitysten ja ikävien kohtausten välttämiseksi” tehtävään oli palkattava ”erityisiä naistarkastajia” eli naisia. Tullihallitus katsoi kuitenkin 25. syyskuuta 1917, ettei sama tullisääntö suinkaan antanut oikeutta kaikkien rajanylittäjien tarkastamiseen, eikä naisten tarkastamiseen ollut käytettävissä tarvittavia vahtitupiakaan. Niinpä Tullihallitus katsoi, ettei se voinut ryhtyä mihinkään toimiin.