STOP THE PRESS!

Lappeenrannan kaupunginorkesterin syyskuun kamarikonsertit soivat Raatihuoneella päivällä ja illalla

Lappeenrannan kaupunginorkesterin kamariyhtyeLappeenrannan kaupunginorkesterin kamariyhtyeet esiintyvät Raatihuoneella torstaina 28.9.2017 klo 14 ja 19. Ohjelman syksyisen väritarjottimen antina kuullaan Suomi 100v juhlavuoden kunniaksi suomalaista kamarimusiikkia, Bernhard Henrik Crusellin Divertimento, ”Huvitus” C-duuri op.9 ja Einar Englundin Puhallinkvinetto sekä kosmopoliitti Antonin Dvorákin slaavilais-kaihomielinen Jousikvintetto G-duuri op. 77.

Konsertissa esiintyvät Tiina Heinonen, huilu, Santeri Kaksonen ja Mika Suihko, oboe, Jorma Lautanen, klarinetti, Pedro Conejero, fagotti, Tuuli Hirvonen, käyrätorvi, Matti Koponen, Linnea Hurttia, Anne Sirviö ja Jaana Kauppinen, viulu, Vuokko Juutilainen ja Taija Pelkonen, alttoviulu, Eeva-Maria Pykäläinen ja Juhana Ritakorpi, sello ja Helka Seppälä, kontrabasso.

Antonín Dvorákilla (1841-1904) on laaja ja monipuolinen kamarimusiikkituotanto, joka käsittää peräti viisikymmentä teosta. Dvorákin kamarimusiikki on jälkibeethovenianista ja Brahms –vaikutteista musiikkia, mutta samalla slaavilaishenkistä ja persoonallista, mikä nostaakin hänet romantiikan kamarimusiikin yhdeksi tärkeimmistä säveltäjistä. Hänen suosikkiteoksiaan ovat  ns. amerikkalainen jousikvartetto, A-duuri-pianokvintetto sekä Dumky-trio, mutta useat muutkin kamarimusiikkiteokset ovat kamarimusiikkikirjallisuuden helmiä. Dvorákille tarjottiin vuonna 1891 opettajan virkaa New Yorkin National Conservatoryssa ja hän otti toimen vastaan. Oleskelu Amerikassa vuosina 1892-95 synnytti kamarimusiikkia mm. jousikvarteton op. 96, jousikvinteton op. 97 ja viulusonatiinin op. 100. Vaikka Dvorákin kiinnostus amerikkalaista valkoisten musiikkia kuten Stephen Fosterin sävellyksiä, mustien negro spiritualeja ja intiaanien kansanmusiikkia kohtaan on tällä kaudella mitä ilmeisintä sellokonserttoa ja viimeistä sinfoniaa myöden, hän kiisti käyttäneensä alkuperäismelodiikka. Musikologit ovat kuitenkin yksimielisiä, että oli kyseessä vaikutteet tai ei, alkuperäismelodiikalla on keskeinen osuutensa Dvorákin melodisessa ja harmonisessa ajattelussa. Otakar Sourek kirjoittaa: Verrattuna Smetanaan, jota voidaan sanoa keksijäksi, surun jalostamaksi laulajaksi, Dvorák taas on tutkimusmatkailija, jota ajavat ihmisen luontaiset vaistot uusien maisemien näkemisen iloon. Dvorák on elämän lempilapsi. Sen vuoksi hänen musiikissaan ei ole tragiikan vihlaisevaa piirrettä.