STOP THE PRESS!

Uimonen/Lorenzen – Trilogia/Trilogi: Indigo

Uimonen Lorenzen - IndigoTuotanto: Uimonen & Lorenzen
1. Appelsiininkukat yössä 2. Unohdettujen valssi 3. Suru silmissäsi tekee sinusta kauniin 4. Afsked 5. Hjemlængslen 6. Den søgende 7. Nosta jo ilmaan 8. Radioaallot 9. Meri heijaa yksinäistä
Arvio: 4/5

Suomalaispianisti Emmi Karoliina Uimonen ja tanskalainen hanuristi Troels Strange Lorenzen löivät hynttyyt yhteen, kun huomasivat meininkiensä bondaavan. Kumpainenkin opiskelee Sibelius-akatemiassa ja ensitapaaminen tapahtui missäpä muuallakaan kuin puusaunassa järven rannalla. No sen kyllä kuulee, että niin rentouttavissa merkeissä alkanut ystävyys ei voi tuottaa kuin rauhoittavan erikoista musiikkia, jossa on hipaus jazzia, loraus kansanmusiikkia ja iso annos sinistä. Kieslowskin hengessä trilogia täydentynee myöhemmin ja hyvä niin.

Uimosen ja Lorenzenin musiikki perustuu käsitykseni mukaan hyvin pitkälti improvisaatioon, jossa ’musiikki itse saa määritellä sen mihin suuntaan se lähtee’. Lopputulemana on kaunista, melankolista, melodista, hivenen surullistakin musiikkia, joka ottaa nyrkillä kiinni sielusta ja puristaa sen pieneksi palloksi kynsiensä väliin. Tämä joukkorahoituskampanjalla tuotettu levy on nimenomaan kokonaisuus, ei rykelmä yksittäisiä kappaleita. Jonkinlainen ohut idea tai melodiantynkä lienee ollut olemassa etukäteen ennen äänitysten alkamista ja siitä on sitten yksi kerrallaan paisuteltu menemään kappale, sellainen kuin kulloinkin on sattunut syntymään.

Täydellistä musiikkia niin taustalle kuin intensiivisempäänkin kuunteluun, sitä tämä on. Tunnelmaa ja hersyvää soittovirtuositeettia. Yhdeksän kappaletta on juuri oikea määrä tällaista namittelujamittelua eikä tätä ehkä livenä jaksaisi – tai no en tiedä, riippuu tietysti atmosfääristä. Jonkun hikisen klubin levottomahko tunnelma ei tälle fiilistelylle ainakaan sopisi miljööksi.

Kuten jo sivusin, levyltä ei sinällään jää mitään tiettyä kappaletta mieleen vaan tämä on kuunneltava kokonaan alusta loppuun, kun tälle tielle lähtee. Tulos palkitsee. Useassa kohtaa sitä tuntee herkistyvänsä ja kun laittaa silmät kiinni, pääsee omituisiin, musiikin siivittämiin sfääreihin. Elokuvallista, maalailevaa, sielukasta musisointia.

Tämä ei nousse myyntimenestykseksi vaikka niin soisi tapahtuvan. Nykyihmisen ajan- ja elämänkulkuun ihan liian stabiilia musiikkia. Nautitaan me etuoikeutetut tästä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Leena Pukki, 2017