STOP THE PRESS!

Kevytkenkäinen nainen (A Round Heeled Woman)

Kevytkenkäinen nainen, kuva: Kari Sunnari

kuva: Kari Sunnari

Esitys: Tampereen Työväen Teatterin suuri näyttämö 26.9.2017
Perustuu Jane Juskan romaaniin
Dramatisointi: Jane Prowse
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Maarit Pyökäri
Lavastus ja pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava
Valosuunnittelu: Ville Finnilä
Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio
Näyttelijät: Sinikka Sokka, Esko Roine, Ilmari Saarelainen, Teija Auvinen, Minna Hokkanen, Samuli Muje, Verneri Lilja
Arvio: 3/5

Jane (Sokka) on eläkkeelle jäänyt opettaja, joka harrastaa kulttuuria ja erityisesti kirjallisuutta. Hänelle hyvin tärkeä teos on englantilaiskirjailija Anthony Trollopen romaani Miss Mackenzie. Kun hän päivät touhottaa erinäisissä harrastuksissa, niin illat tuntuvat hyvinkin yksinäisiltä. Siksi hän päättää hakea seuraa kirjallisuuslehden ilmoituksen muodossa. Etsinnässä on mukava mies, jonka kanssa olisi hyvä olla ja jos kaikki natsaa, niin seksiä saattaisi olla luvassa. Ei siis ihme, että vastauksia alkaa tulla. Kaikkiaan 63 kappaletta – mutta kenen vastaus olisi sitten paras? Tuumasta toimeen ja treffeille. Karsittuaan ensin huonot vaihtoehdot, Jane menee muutaman otollisen miehen kanssa treffeille. Kaiken lisäksi tällä eroneella naisella on poika, jota hän ei ole nähnyt lähes kymmeneen vuoteen. Äidin huoli pojasta nousee aika ajoin vaivaamaan tätä kumppania etsivää naista.

Kevytkenkäinen nainen on tarina naisesta, joka tuntee jääneensä ruuhkavuosien jälkeen täysin yksinäiseksi ja kaipaa nyt läheisyyttä ja vipinää vällyjen alle. Kuten käsiohjelman ensimmäisen sivun otsikko sanoo: ikään katsomatta. Ikäihmisten yksinäisyydestä puhutaan jonkin verran, mutta loppujen lopuksi sekin jää muiden juttujen alle. Naisten asema tässäkin asiassa jää miesten varjoon. Jotkut ovat sitä mieltä, että miehen kiinnostavuus lisääntyy iän myötä, kun taas naisen on vaikeampi löytää kumppania yhtä helposti. Saattoi kuulostaa hyvinkin pahalta, mutta ne ihmiset joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, ovat olleet vahvasti tätä mieltä. Olipa sitten miten päin tahansa, aiheesta on tärkeä puhua.

Näyelmän ensimmäisen puoliskon aikana tuli omituisia tuntemuksia – onko tämä nyt sitten Sinkkuelämää-Fifty Shades of Gray -sekoitus yli keski-ikäisille naisille? Siltä se aluksi tuntui, koska niin railakkaan avoimesti puhutaan seksistä, että välillä tuntui jopa vaivaannuttavalta. Missä te olitte kun näistä puhuttiin jo vuosikymmeniä sitten? Ai niin, seksuaalinen vapautuminen alkoikin vasta 60-luvulla ja siitäkin on jo aikaa 50 vuotta. Joka tapauksessa parasta antia tämän ensimmäisen puolen aikana ovat naisnäyttelijät, jotka muuten ovat hyvin merkittävissä rooleissa sivurooleista lähtien. Sokka, Auvinen ja Hokkanen ovat kuin Sinkkuelämän naiset kypsemmässä iässä. Kun Sokka saa keskittyä omaan rooliinsa täysillä, Auvinen ja Hokkanen heittäytyvät muihinkin rooleihin. Varsinkin Auvinen tekee oikein loisteliaan roolisuorituksen viattomana 1800-luvun neiti Mackenziena, johon Sokan mainiosti esittämä Jane peilaa omia tuntemuksiaan. Miesroolit ovat lähes kautta linjan karrikoituja ja muutama jopa hieman stereotyyppisiä örvelöitä. Varsinkin Roineen ja Saarelaisen esittämillä miehillä on jonkin asteinen sitoutumiskammo tai he ovat muuten seksistisiä mulkkersoneja. Siinä mielessä he tekevät kelvot roolisuoritukset.

Toisella puoliskolla näytelmä ryhdistäytyy draamallisesti. Siinä missä ensimmäinen puolisko meni ’sinkkuelämää’ -komiikalla, niin tässä hieman pureudutaan muutamaan Janelle kipeään asiaan. Yksi niistä on hänen poikansa, jonka hän haluaisi olevan omaishoitaja, jos itselle jotain sattuisi. Kun näitä yksinäisyyteen liittyviä kipupisteitä on käsitelty, niin heti pamautetaan taas komediavaihde päälle. Onneksi tuo huumori tulee naisten ja miesten toisiansa koskevien odotusten eroista. Vaikka ikäihmisten yksinäisyydestä ja läheisyyden kaipuusta puhuminen onkin tärkeä asia, niin valitettavasti Kevytkenkäinen nainen jää vain keskinkertaiseksi tarinoinniksi, herättämättä sen suurempia ajatuksia.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net