STOP THE PRESS!

Sata vuotta sitten: ”Puupatongit” pula-ajan virka-aseiksi

Puinen pamppu Tullimuseon kokoelmista. Tulli

Puinen pamppu Tullimuseon kokoelmista. Tulli

Varkaudet satamissa olivat lisääntyneet, ja yleinen satamaturvallisuus heikkeni koko ajan. Venäjän sotaväen lisäksi satamavarastoihin pyrki myös muuta väkeä. Syksyllä 1917 useat tullikamarit pyysivät Tullihallitukselta revolvereja tai muita käsiaseita henkilökunnan turvallisuuden parantamiseksi.

Ensimmäiseksi apua tarvitsi Porin tullikamari, joka toivoi henkilökunnalleen aseistusta ja taskulamppuja. 27. syyskuuta 1917 Tullihallitus lähetti Poriin 10 ”puubatonkia”, todeten, ettei sen edellisellä viikolla pyytämiä kumisia batonkeja ollut tällä hetkellä saatavissa. Taskulamput saatiinkin, mutta pian venäläinen satamakomendantti kielsi niiden käytön.

Samana päivänä, 27. syyskuuta, Tullihallitus vastasi Kokkolan tullikamarille, ettei sen pyytämiä revolvereita voitu ”tällä hetkellä” hankkia, mutta jos tullikamari näki tarpeelliseksi, sille voitiin toimittaa ”sellaisia puupatonkeja joita täkäläinen miliisi käyttää”. Helsingissä, kuten muissakin isommissa kaupungeissa, yleisestä järjestyksenpidosta oli keväästä lähtien vastannut poliisin rinnalla työväen miliisi. Kokkola hyväksyi tarjouksen, ja lokakuussa 1917 sinne lähetettiin kymmenen puupatonkia.

Lokakuussa myös Venäjän rajalle pyydettiin revolvereja. Rajan esimies tullitarkastaja K. Heleniukselle vastattiin, että ”entisten aseiden lisäksi” oli mahdollista saada vain Helsingin miliisin käyttämiä puupamppuja. Tullivartijat eivät saaneet kuitenkaan kieltäytyä vahtipalveluksesta turvattomuuteen vedoten. Puupamppuja tarjottiin myös Ruotsin rajan tullitarkastaja Stjernvallille, joka reilu viikko myöhemmin pyysi 20 tullivartijaa ja ampuma-aseita. Myös yhdeksää revolveria pyytäneelle Sortavalan tullikamarille luvattiin lokakuussa vain puupamppuja, samoin kuin Oulun tullikamarille, joka oli ”nykyisten epävarmojen olojen vuoksi” ehdottanut pistooleita. Saman vastauksen sai myös Kemin tullikamarille.