STOP THE PRESS!

The Rasmus – Dark Matters

The Rasmus - Dark MattersTuotanto: Playground Music
1. Paradise 2. Something in the Dark 3. Wonderman 4. Nothing 5. Empire 6. Crystalline 7. Black Days 8. Silver Night 9. Delirium 10. Dragons Into Dreams
Arvio: 3/5

Viisi vuotta hiljaiseloa. Ylös-Lauri on touhunnut muuta, sooloa, lapsia, parisuhdekohuja. Vaan nyt he ovat täällä taas, tekemässä sitä minkä osaavat parhaiten. The Rasmus, edelleen yksi Suomen kovimpia musiikillisia vientivaltteja. Tuntuupa kuulkaa siltä, että paussin aikana yhtyeen ilmaisu on jotenkin jämäköitynyt, muuttunut tummasävyisemmäksi. Uskottava The Rasmus on, ei enää teinipopyhtye. Samalla on kuitenkin jotain villiä viehätystä kadonnut.

Kappaleista ei löydy nyt samalla tavoin tarttumapintaa kuin vielä vuoden 2012 nimikkoalbumilla. Levyn avaava sinkkulohkaisu Paradise jylisee kyllä kivasti mutta ei se mikään huudatushitti ole. Siitä jatkaa Something in the Dark, joka on levyn eräänlainen Tsekkaa Jos Et Usko- raita. Hyvähkö, melodinen jytkytys, jossa on paljon nykyaikaisia sävyjä ja kovaa potkua mutta vaikka kuinka yrittäisi, siitä ei vaan ole nousemaan niiden ihan kovimpien Rasmus-stykejen kultaiseen joukkoon. Homma jatkuu varsin moninaisin eväin, Wonderman esittelee yhtyeen raskaampisoundista puolta ja Empire kierrättää jotain vanhaa yhtyeen biisiä hieman modernimmalla diskotatsilla- en vaan kuolemaksenikaan saa mieleen mitä. Silver Night jytisee oikeasti todella mellevästi mutta jää vähän yksin kun levyn loppupuolisko on muuten hieman vaisu.

Ei kai tässä nyt ole käymässä niin, että The Rasmus on siirtymässä jo tässä iässä nostalgiabändien joukkoon, niiden, joiden keikoille tullaan siinä toivossa, että ne vetäisevät ne ihanat vanhat hitit ja kun yhtye innokkaasti yrittää tarjota uusia kappaleitaan, on se oiva hetki käydä kaljateltalla. No, ei kai nyt sentään. Ei siis sillä, että näissä kappaleissa olisi yhtään mitään vikaa, paljon huonompaakin nykypoppia on olemassa, mutta Rasmus-kontekstissa tämä vaan on jotenkin keinotekoisen tuntuinen paluulevy.

Lauri Ylösen laulanta on edelleen kuosissaan ja tunnistettavaa, kireähköä mutta omalla tavallaan soinnikasta. Soitossa ja tuotannossa on monessa kohdin menty sangen linjakkaalle 2010-luvun konepopihtavalle linjalle eikä se ole huono juttu. Se taas on, että biisinrakennuskynä on tylsynyt ja hommassa on vähän väljän viinin makua. Sääli. Rasmuksesta olisi kiva pitää.

Yhtyeessä on edelleen paljon potentiaalia, joten olisiko tässä nyt kyseessä vain sellainen tauon jälkeinen suunnan hakeminen? Toivottavasti, tämä ei oikein nyt sytytä vaikka tietysti vanhat fanithan tämänkin mukisematta ostavat. Lippua korkealle vaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Playground Music, 2017