STOP THE PRESS!

Borg/McEnroe

Borg/McEnroeOhjaus: Janus Metz
Käsikirjoitus: Ronnie Sandahl
Tuotanto: Fredrik Wikström, Jon Nohrstedt

Näyttelijät: Sverrir Gudnason, Shia LaBeouf, Stellan Skarsgård, Tuva Novotny, David Bamber
Arvio: 3/5

On kesä 1980 ja koittamassa maailman arvostetuimmaksi tennistapahtumaksi rankattu Wimbledon. Neljänä aiempana vuonna tätä turnausta on hallinnut suvereenisti ruotsalainen tennisvirtuoosi Björn Borg (Gudnason), joka on lähdössä tavoittelemaan viidettä mestaruutta. Samaan aikaan amerikkalainen lahjakas pelaaja, mutta tuittupäisesti käyttäytyvä paha poika John McEnroe (LaBeouf) on tulossa haastamaan mestaria. Helppoa ei ole Borgilla, sillä paineet ovat sen verran kovat, että epäonnistuminen voi olla mahdollista. Miehen valmentaja Lennart Bergelin (Skargård), joka löysi tämän lahjakkuuden kun tämä oli yhä nuori poikanen, on sitä mieltä ettei tunteille saisi antaa tilaa, vaan kaikki ulkopuolinen pitää jättää täysin ajatuksista pois.

Janus Metzin ohjaama Borg/McEnroe keskittyy täysin tämän legendaarisen ottelun ympärille, mutta takautumilla pyritään selvittämään, miksi tiettyihin tilanteisiin on jouduttu. Siinä mielessä Ronnie Sandahlin käsikirjoitus hieman avaa näitä taustoja, antaen varsinkin Borgin hahmolle enemmän syvyyttä. Valitettavasti samaa ei voi sanoa McEnroen osalta, joka jää lähinnä taustahahmoksi, vaikka itseasiassa hän olisi mielenkiintoisempi kuin itse sankari. Toki ymmärrän painotuksen tämän elokuvan kohdalla. Borgia esittävä Gundason on roolissaan hyvin luonteva ja tuo esille sellaisia piirteitä, joita ei tästä mestarista julkisuudessa ole nähty. Hollywoodin pahaksi pojaksi joutunut LaBeouf puolestaan tuo onnistuneesti esiin tästä räjähdysherkästä McEnroesta ujon ja hiljaisen kaverin puolen. Eniten tökkii Metzin ohjaus. Hän tekee tasaisen varmaa ohjaustyötä, mutta jättää siihen kuitenkin persoonattoman leiman ja Borg/McEnroesta tulee kuin yksi monista tositapahtumiin perustuviin elokuvista. Jos johonkin voisi tätä verrata (vaikkei samasta urheilulajista olekaan kyse), niin Ron Howardin Rush tulee ehkä eniten mieleen.  Siinäkin oli sentään hieman enemmän sitä särmäkkyyttä, jota tältä olisin odottanut.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Nordisk Film, Credit: Julie Vrabelova

Traileri: