STOP THE PRESS!

100 ja rapiat -valokuvanäyttely tuo Hakasalmen huvilaan yli 700 vuotta elämänkokemusta

Satavuotiaiden elämäntarinat ovat hyvin erilaisia, mutta yhteinen historia kulkee rinnalla. Kuva: Vesa Tyni

Satavuotiaiden elämäntarinat ovat hyvin erilaisia, mutta yhteinen historia kulkee rinnalla. Kuva: Vesa Tyni

Hakasalmen huvilassa, Mannerheimintie 13b, avautuu 13.10.2017 valokuvanäyttely, joka koostuu seitsemän satavuotiaan helsinkiläisen elämäntarinoista ja suurikokoisista muotokuvakollaaseista. Kotialbumikuvat ja museon kuvakokoelmien aarteet taustoittavat kertomusta sadan vuoden muutoksesta. Näyttelyyn on vapaa pääsy, kuten Hakasalmen huvilaan aina.

Mikä on pitkän iän salaisuus? Mitkä ovat satavuotiaiden tärkeitä paikkoja Helsingissä? Miten mennyt kohtaa nykypäivän muotokuvissa? Se selviää vastaremontoidun Hakasalmen huvilan 13.10.2017 avautuvassa 100 ja rapiat -valokuvanäyttelyssä, joka koostuu seitsemän satavuotiaan helsinkiläisen kiehtovista elämäntarinoista ja suurikokoisista, uutta ja vanhaa yhdistävistä muotokuvakollaaseista. Kollaasit on kuvannut ja koostanut valokuvataiteilija Vesa Tyni, joka on kansainvälisesti palkittu helsinkiläinen valokuvaaja ja tunnettu varsinkin muotokuvistaan.

Vaikka melkein kaikilla näyttelyyn tekoon osallistuneilla satavuotiailla on juuret muualla – Pohjanmaalla, Hämeessä, luovutetussa Karjalassa, Ahvenanmaalla – on yhdistävänä tekijänä Helsinki, jossa suurin osa elämästä on vietetty. Sen lisäksi heitä yhdistää hersyvän elämäniloinen asenne. Haastatteluista nousseet muistot muodostavat katkelmallisen mutta kaikessa inhimillisyydessään kuvaavan kokonaisuuden satavuotiaan Suomen vaiheista. Hakasalmen huvilan seiniltä voikin lukea tarinoita yksittäisten ihmisten tavallisesta arjesta, mutta samalla suurista yhteiskunnallisista muutoksista.

Elämäntarinat ovat hyvin erilaisia: mukana on muun muassa rakennusmies, suurperheen äiti, diakonissa ja huippu-urheilija. Yhteinen historia kulkee kuitenkin rinnalla. Monien perheet ovat olleet suuria ja toimeentulo joskus niukkaa. Koulua on käyty niin kiertokoulussa kuin yliopistossa. Sotavuodet näkyvät kaikkien elämässä: nuoruus päättyi talvisodan syttymiseen vuonna 1939. Rauhaa seurasi jälleenrakennus ja monilla muutto kaupunkiin. Lapset kasvoivat ja Suomi vaurastui. Matkustamaan päästiin niin työn puolesta kuin vapaa-ajallakin.

Näyttelyä varten on käyty läpi satavuotiaiden kotialbumeita ja valittu sopivia kuva-aarteita kuvittamaan heidän elämäntarinoitaan. Hakasalmen huvilassa voi myös kokeilla, miltä itse näyttäisi, jos takana olisi sata vuotta elämänkokemusta. Varta vasten 100 ja rapiat -näyttelyä varten rakennettuun vanhennuskoneeseen voi astua sisään rypistettäväksi kuvankäsittelyn keinoin. Muistoksi saa pientä maksua vastaan valokuvan itsestään sadan vuoden kunnioitettavassa iässä.

Vanhus, ikäihminen vai seniorikansalainen?

Satavuotiaiden muistot ja muotokuvat täyttävät Hakasalmen huvilan alakerran. Yläkerta on puolestaan omistettu kaupunginmuseon valokuvakokoelmien aarteille, jotka kertovat, miten vanhuksia on kuvattu eri aikoina ja miten iäkkäät kaupunkilaiset ovat katukuvassa näkyneet. Signe Branderin, Ivan Timiriasewin, Simo Ristan ja muiden tunnettujen Helsingin tallentajien kuvat vievät kaduille, koteihin ja puistoihin. Kuvat näyttävät, miten vanhuksiin ja vanhuuteen on suhtauduttu, miten vanhukset on haluttu kuvata ja minkälaisia merkityksiä vanhuuteen on eri aikoina liitetty.

Yläkerran näyttelyosio päättyy 7.1.2018, kun huvilassa aletaan valmistella helmikuun alussa kantaesityksensä saavaa Vihan kevät – Helsinki 1918 -näytelmää ja siihen liittyvää installaatiota. Vihan kevät on Sirpa Kähkösen käsikirjoittama episodinäytelmä, joka tuo Hakasalmen huvilan saleihin sisällissodan kaupunkilaisarjen. 100 ja rapiat -näyttely jatkuu alakerrassa 25.3.2018 asti.

100 ja rapiat -näyttely kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.

100 ja rapiat -valokuvanäyttely
Hakasalmen huvilassa, Mannerheimintie 13b

13.10.2017–25.3.2018
ti–su 11–17, to 11–19
Aina vapaa pääsy

Satavuotiaat pääroolissa

Jaakko Estola syntyi Hyvinkäällä 1918 ja vietti lapsuutensa Keravalla. Sotien aikana hän toimi tykistön tulenjohtajana ja väestönsuojelutehtävissä Helsingissä. Jäätyään eläkkeelle Hankkijalta hän on muun muassa pelannut lentopalloa Sikariportaassa.

Torsten Liljeberg syntyi 1916 ja on paljasjalkainen lauttasaarelainen kolmannessa polvessa. Hän on ollut koko ikänsä tekemisissä kilpamelonnan kanssa. Hänellä on useita suomenmestaruuksia, ja kilpauran jälkeen hän toimi valmentajana.

Lahja Mäkelä syntyi 1917 pienen maatalon tyttäreksi Lavialla, Satakunnassa. Sota vei lottana toimineen sairaanhoitajan rintamalle moneksi vuodeksi. Helsinkiin hän muutti heti sotien jälkeen ja työskenteli Kivelän sairaalassa.

Gunnel Stenbäck syntyi Ahvenanmaalla 1914 pappisperheeseen ja muutti Helsinkiin 1934. Hän työskenteli diakonissana, opiskeli valtiotieteiden lisensiaatiksi ja matkasi ympäri maailmaa.

Artturi Stenhammar, torpparin poika, syntyi Padasjoella 1914. Helsinkiin hän muutti töiden perässä 1950-luvulla, toimi kirvesmiehenä monilla Helsingin rakennustyömailla ja rakensi talon perheelleen Puistolaan.

Eila Vennala syntyi 1916 Vuoksenniskalla kauppiasperheeseen. Helsingin Kruununhakaan, uuteen kerrostaloon, muutettiin 1920-luvulla, ja sama asunto on edelleen hänen kotinsa. Työvuodet kuluivat emännöidessä suurta maataloa Perniössä, ja siellä hän yhä viettää kesät.

Helvi Ylikorpi syntyi 1917 Toholammilla ja muutti Helsinkiin perheen kanssa 1960-luvun alussa. Avioliitto Veikon kanssa kesti 81 vuotta. Suurperheen äidillä on yhteensä 14 lasta, 23 lapsenlasta, 19 lapsenlapsenlasta ja 4 lapsenlapsenlapsenlasta.