STOP THE PRESS!

Presidentti ja tyttö

Presidentti ja tyttö

Kuvassa etualalla Maija Koivisto ja Tommi Raitolehto, taustalla Janne Kallioniemi. Valokuva Kari Sunnari

Esitys: Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämö 10.10.2017
Ohjaus ja esitysdramaturgia: Samuli Reunanen
Käsikirjoitus: Seija Holma perustuen Maarit Tyrkön kirjoihin
Lavastus ja pukusuunnittelu: Kaisa Rasila
Kampausten ja maskien suunnittelu: Tiina Ryynänen
Valosuunnttelu: TJ Mäkinen
Video- ja äänisuunnittelu: Tero Koivisto
Tuottaja: Heidi Kollanus
Apulaistuottaja: Elise Richt
Rooleissa. Tommi Raitolehto, Maija Lang, Aimo Räsänen, Janne Kallioniemi, Mika Honkanen, Saska Pulkkinen, Annina Arola
Arvio: 4/5

Tapahtumat alkavat vuodesta 1975, kun tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen (Raitolehto) isännöi ETYKin kokousta Finlandia-talolla. Häntä haastattelemaan tulee nuori toimittajanainen (Lang), jonka luonnollisuus ihastuttaa ikääntyvää valtiomiestä. Heistä tulee pikku hiljaa hyvät ystävykset ja UKK pystyy puhumaan tälle nuorelle naiselle erinäisistä asioista ilman että ne leviäisivät tiedotusvälineisiin. Samaan aikaan presidentillä on suhde diplomaatti Jaakko Hallaman vaimon Anitan (Ärölä) kanssa. Siinä missä nuori toimittajanainen toimii ymmärtäväisenä tukijana raskasta työtänsä tekevää presidenttiä kohtaan, niin rakastajattaren puolelta vaatimukset ovat lähes diktaattorimaisia. Kaiken lisäksi miehen ympärillä liikkuu kaikennäköistä perässähiihtäjää, joiden kanssa pitäisi vielä käydä kalassa ja ehkä ottaa vähän näkäräisiä. Silti tuo toimittajatyttö on miehen mielessä kaiken aikaa.

Moni saattaa jo miettiä pelkästä nimestä Presidentti ja tyttö, että kyseessä olisi ns. tirkistelynäytelmä, joka paljastaisi näiden kahden suhteen raadollisimmillaan. Tällaisesta ei ole kyse, vaan tarinasta vanhenevasta miehestä, jolla henkinen puoli oli vielä suhteellisen nuorekas, vaikka fyysinen puoli alkoikin heiketä. Siinä samalla se on tarina kahdesta erilaisesta naisesta, jotka rakastivat tätä miestä omilla tavoillaan. Kun kyseessä ei ole elämänkertanäytelmä, niin tätä voisi kutsua sadunomaisella tavalla toteutetuksi draamaksi, jota on sopivasti sokeroitu karrikoidulla huumorilla.

Presidenttiä esittävä Raitolehto tekee jälleen kerran loisteliasta työtä. Hän ei tee hahmosta näköispatsasta, eikä pyri heittämään presidentille ominaisia maneereja, vaan tekee todella omanlaisensa tyypin. Hänen taidokkaassa näyttelemisessään näkyy hyvin se, kuinka presidentin muutos nuorekkaasta vanhuksesta muuttuu todella nopeasti. Toimittajatyttöä esittävä Lang tekee myöskin taidokasta roolityötä. Hän saa tuotua hahmoonsa nuoren tytön ominaisuuksia puhetyylistä lähtien aina tunteiden laajaan kirjoon asti. Huikean Patriakka-tulkinnan Tampereen Teatteriin toissakaudella tehnyt Samuli Reunanen ei tälläkään kertaa petä. Hän tekee näytelmästä aidon inhimillisen tarinan, jossa on hitunen rakkautta – ainakin näiden kahden päähenkilön välillä.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net