STOP THE PRESS!

Egotrippi – 10

Egotrippi - 10Tuotanto: Egotrippi, Lasse Kurki, Arttu Peljo
1. Vieläkö mut voi pelastaa? 2. Hei sinä 3. Valtatie 4. Ennen ja nyt 5. Patja 6. Kaaos 7. Mene nyt 8. Kadonnutta kauneutta 9. Muisto 10. Mitä siitä jos ei rahat riitä
Arvio: 4/5

Egotrippi. 24 vuotta. 10 albumia. Omien sanojensa mukaan ei ole koskaan ollut muodikas koko kansan yhtye vaan puurtanut omaa juttuaan muotitrendeistä välittämättä. Comme ci, comme ca. Kieltämättä yhtye jakaa mielipiteitä – tunnen jopa tunareita, joiden mielestä Matkustaja-kappale on kauheinta ikänä. Jätetään musiikista mitään tajuamattomat omaan arvoonsa ja kuulostellaan miltä kuulostaa Egotrippi vuosimallia 2017. Hei, täällähän on jopa konesoundeja!

Kyllä vaan. Jossain haastattelussa Mikki Kauste kertoi, että tekee useinkin kappaleiden raakaversiot syntikka/tietokonepohjaisesti ja nyt niitä päätettiin ihan vaihtelun vuoksi jättää itse levyllekin. Ja tämä bändikö sitten ei muka uudistu ja jurruttaa omaa juttuaan? Uudenlainen soundi tuulettaa raikkaasti Egotripin ilmaisua, jota nyt itse en sinällään mitenkään ummehtuneeksi havainnut aiemminkaan. Mutta onhan tämä ET 2.0 nyt ihan kuin uusi yhtye. Kirjaimellisesti – sinkkulohkaisu ja levynavausbiisin Vieläkö mut voi pelastaa soidessa taannoin radioaalloilla en tunnistanut yhtyettä vaan ihmettelin, että mikäs tämä raikas uusi tuttavuus on. Sanomattakin lienee selvää, että ko. biisi ampaisee kerralla ET:n kappaleklassikoiden ennestäänkin laajamittaiseen joukkioon kuin raketti. Se antaa levylle suuria odotuksia.

Jotka eivät petä. Tätä on yksinkertaisesti kiva kuunnella. Biisimateriaali on kauttaaltaan juuri niin laadukasta kuin yhtyeeltä on totuttu odottamaan. En nyt heti muista koska näin vanha yhtye on onnistunut kuulostamaan näin vähän väkinäiseltä. Levystä kuultaa halu ja usko omaan tekemiseen, ei yhtään se, että mikään ulkopuolinen taho olisi antanut yhtyeelle ukaasin tehdä väkisin uutta kamaa, ettei nimi unohdu ja jotta tulevalle kiertueelle saadaan ne pari uutta biisiä, joiden aikana yleisö saa käydä hakemassa kaljaa. Ei. Kaljanhakubiisejä ei mahdu tämän levyn valikoimaan. Valtatie, esimerkiksi, on tyyppiesimerkki yhtyeen kappaleesta, joka voisi oikeastaan olla millä tahansa aiemmallakin levyllä. Paitsi että sen toteutuksessa on tälle levylle ominaista modernia otetta. Esimerkkejä on muitakin. Egotrippi tavallaan kuulostaa turvallisesti itseltään mutta oikeastaan ei. Jännittävää.

Levyllä on vain 10 biisiä, kyllähän tätä enemmänkin olisi mielellään kuullut mutta jos lisäkappaleet olisivat hajottaneet kokonaisuutta liiaksi niin tähän on tyytyminen. Nyt kokonaisuus on täyttä nannaa, vahva ja kaunissoundinen. Yhtyeelle tutut laulustemmat soivat tavaramerkinomaisesti monella kappaleella vastustamattomasti ja sanoitukset ovat yhtä aikaa pikkuisen höpsöjä mutta silti ajoittain niin väkeviä, että pala tulee kurkkuun. Onneksi ’kaikki rahansa pystyy tuhlata’- tyyppisiä typeryyksiä ei sentään ole mukana. Tekstiapua yhtyeelle ovat antaneet Iisa ja Tuure Kilpeläinen.

Mikki taisi jossain todeta, että Egotripillä ei ole mikään kiire hajota tai vetäytyä vaan juttu viedään ’loppuun saakka’. Hyvä niin. Jos yhtye pystyy kymmenennellä albumillaan kuulostamaan näin hyvältä niin ei ole mitään syytä epäillä, etteikö se tekisi niin myös 30. albumillaankin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Warner Music, 2017