STOP THE PRESS!

Juno

junoOhjaus: Jason Reitman
Käsikirjoitus: Diablo Cody
Tuotanto: Lianne Halfon, John Malkovich, Mason Novick, Russell Smith
Pääosissa: Ellen Page, Michael Cera, J.K. Simmons, Jennifer Garner, Jason Bateman
Arvio: 4/5

Juno on kertomus omituisesta 16-vuotiaasta tytöstä, joka eräänä iltana Blair Witch Projectin katsomisen sijaan päättääkin muhinoida parhaan kaverinsa Paulien kanssa. Lapsiparkojen temput johtavat ei-toivottuun lopputulokseen, kun Juno huomaa kolmannenkin raskaustestin näyttävän plussaa. Nuorethan eivät tästä hätäänny vaan keksivät keinot. Abortti on vaihtoehto a, mutta se muistuttaa liikaa hammaslääkäriä, Niinpä vaihtoehto b, adoptio, kuulostaa helpommalta. Lehdestä löytyykin lapsukaista hakeva täydellisen oloinen pariskunta. Juno hoitaa isänsä kanssa paperit kuntoon ja alkaa raportoida pariskunnalle tiineytensä vaiheista. Samassa hän tulee ystävystyneeksi pariskunnan miehen, Markin, kanssa ehkä liikaakin, sillä kun paljastuu, ettei tuo perheidylli ole sittenkään ihan katseenkestävä, Juno järkyttyy ja ryhtyy miettimään omaa tulevaisuuttaan. Kun lapsi syntyy, se herättää Junossakin halun sitoutua. Ja kukapa siihen vastapariksi olisi sopivampi kuin lapsen isä.

Juno alkaa vähän vaisusti, jopa vastenmielisesti. Kymmenen minuutin kohdalla tuntuu, että arvostelija on liian vanha katsomaan tällaista teinihörhöilyä mutta vaivihkaa elokuva vetää puoleensa. Muutos tapahtuu Junon tavatessa adoptiota odottavat vanhemmat. Ohjaaja Jason Reitman muistetaan lähinnä vuoden-parin takaisesta Thank you for Smoking-draamakomediasta ja samoin kuin silloin, osaa Reitman nytkin luoda tunnelmia pienellä ja hennolla kosketuksella ja kertoa tarinaa niin ovelasti, että vaikka elokuvassa ei tunnu tapahtuvan mitään, se kuitenkin etenee. Tämän oikeastaan ymmärtää vasta leffan jälkeen. Juno on täynnä mukavasti kulkevia kohtauksia ja vaikka ajoittain tuntuu, että miksi ihmeessä me tätä näemme, johtaako tämä mihinkään, niin hyvä mieli on silti päällimmäinen olotila nauhan loputtua. Siinä suhteessa elokuva on henkinen sukulainen viime vuoden yllätysmenestyjälle Little Miss Sunshinelle. Mutta Juno on raadollisempi ja huumorissaan toteavampi.

Iso osa viehätystä tässä elokuvassa on itse Juno, Oscar-ehdokkaanakin roolista ansaitusti ollut Ellen Page. Hän tekee aivan upeaa työtä suorasukaisena, pikkuvanhana ja maailmasta kaiken tietävänä teininä, jolla kuitenkin on lämmin sydän ja aatteet paikallaan. Nuoresta iästään huolimatta jo kokenut näyttelijä Page saa Junoon yhtä aikaa herkkyyttä, hämmennystä, kovuutta, välinpitämättömyyttä ja rakkautta. Mistä lie näitä ihmelapsia aina Jenkkilästä löytyykin? Myös muu casting on suorastaan älyttömän hyvässä kunnossa, vaikka varsinaisia isoja niminäyttelijöitä ei olekaan mukana. Lukuisten sivuosien konkari J.K. Simmons Junon leppoisana ja myötätuntoisena isänä on hellyttävä ja samaistuttava tyyppi, samoin Allison Janney Junon äitipuolena onnistuu olemaan täynnä uskottavuutta. Michael Cera vahingossa kaverityttönsä raskaaksi saattavana teinihonkkelina on niin kaukana uljaan ensirakastajan kliseestä, että se naurattaa väkisinkin. Yhtään heikkoa näyttelijäsuoritusta ei Junoon ole päässyt livahtamaan vaan pienetkin sivuosat ovat nautittavaa katsottavaa. Ja poika, jonka ainoat repliikit ovat: ”Oletko kuullut, että tyttöystäväsi on raskaana, oletko kuullut että lapsi on kai sinun?…” Kerrassaan hupaisaa ja silti niin täynnä teiniahdistusta.

Dialogi on Junossa hirvittävän hyvää ja täynnä nokkelia heittoja mutta häiritsevää on, että kaikki hahmot puhuvat hieman samalla tyylillä, siis sisällöllisesti. Junon maailma on nokkelien ja sanavalmiiden ihmisten maailma ja se on outoa. Onneksi puheenparsi on kekseliästä ja täynnä pientä huumoria, nälvintää ja kuivien ’normaalien’ ihmisten kauhistelua. Juno itse on kuin naispuolinen versio Adrian Molesta mutta vielä kipakampi, omituisempi ja vielä enemmän pihalla itsensä kanssa; Asia jonka hän peittää kompleksisella huumorilla ja nippelitiedon heittelyllä. Myös animaatiogootti Daria tulee mieleen. Juno on hyvä pikkuelokuva, jota katsoo alun horjahtelun jälkeen mielellään niin teini kuin aikuinenkin. Bonusosiostakin löytyy paljon nähtävää, ehkä liikaakin – elokuvan taustoittamistakin on neljän pätkän verran. Lisäksi kommenttiraidat, poisto-otokset ja koekuvauspätkät ovat mukana. Mielenkiintoisinta on Diablo Codyn jutustelu, hän lienee Hollywoodin seuraava ’woman to watch’.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Fox Searchlight Pictures, 2007

Traileri: