STOP THE PRESS!

I’m Not There

Iam_not_thereOhjaus: Todd Haynes
Käsikirjoitus: Todd Haynes, Oren Moverman
Tuotanto: John Goldwyn, Jeff Rosen, John Sloss, James D. Stern, Christine Vachon
Pääosissa: Cate Blanchett, Christian Bale, Ben Whishsaw, Richard Gere, Marcus Carl Franklin, Heath Ledger
Arvio: 4/5

Bob Dylan on yksi merkittävimmistä rock-muusikoista. Hän aloitti uransa folk- ja protestilaulajana, teki välillä herkkiä balladeita, elokuvamusiikkiakin ja väänsi sähköistä rockia. Kun vielä yksityiselämässäkin on sattunut ja tapahtunut, ei ole ihme, että Dylanin elämästä ovat löytäneet inspiraatiota elokuvantekijäkin (esim. Scorsesen mainio dokumentti No Direction Home: Bob Dylan). Ohjaaja Todd Haynes lähestyy aihettaan varsin omaperäisellä tavalla elämäkertaelokuvassa I’m Not There.

Haynes on I’m Not There:ssä jakanut Dylanin seitsemään eri henkilöhahmoon, jotka edustavat päähenkilön eri puolia ja elämänvaiheita. Hahmoja esittää kuusi eri näyttelijää, jotka ovat järjestään erinomaisia. Musta pikkupoika Woody Guthrie (Marcus Carl Franklin) on Dylan nuorena: tarinaniskijä ja valehtelija, joka aktiivisesti loi itsestään legendaa nimeltä Bob Dylan. Jack (Christian Bale) on folk- ja protestilauluillaan maineeseen nouseva Dylan. Lopulta protestiliikkeen muut edustajat kuitenkin tuntevat itsensä petetyiksi, ja esiin astuu Robbie (Heath Lodger), joka tekee elokuvauraa ja elelee perhe-elämää. Jude (Cate Blanchett) puolestaan esittää Dylania jossain 60-luvun lopun paikkeilla, jolloin tämä kiersi Englannissa ja ällistytti jopa inhoon asti yleisöään rockimmaksi muuttuneella tyylillään. Väsynyt ja kiertueeseen tympääntynyt Dylan kokee henkisen kriisin ja muuttuu gospeleita esittäväksi pastori Johniksi (Christian Bale). Lopulta hänestä tulee myytiksi muuttunut ja myytin maailmasta eristämä erakko Billy the Kid (Richard Gere). Lisäksi Dylanin ajattelua valottaa aika ajoin ilmestyvä Arthur Rimbaud (Christian Bale).

Ihan näin yksioikoista ei Haynesin kerronta kuitenkaan ole. Hän ei kerro mitään kronologisesti etenevää tarinaa, vaan Dylanin eri puolet ovat läsnä yhtäaikaisesti. Henkilöhahmot ikään kuin virtaavat toisiinsa ja toisaalta taas ovat toisilleen jopa vastakkaiset. Paitsi että luo mainiota kuvaa ristiriitaisesta henkilöstä nimeltä Bob Dylan, Haynes onnistuu saamaan aikaan eräänlaisen ihmismielen montaasin yleisemmälläkin tasolla. Tulee sellainen tunne, että kyllä, juuri tuollainen ihminen on.

Itse en Bob Dylanin elämänvaiheita, enkä varsinkaan miestä itseään, kovin hyvin tunne, joten on vaikea mennä sanomaan, miten ”oikeassa” I’m Not There tulkinnassaan on. Yhdellä tasolla – oikeastaan nimeään myöten – elokuva käsitteleekin myös sitä, miten mahdotonta loppujen lopulta on toista ihmistä tuntea. Elokuvassa palataan jatkuvasti Dylanin oletetun, kuvitteellisen synnyinkaupungin Riddlen nimeen. Arvoitushan ihmisen elämä aina lopulta onkin.

Niille, jotka Dylaninsa tuntevat, I’m Not There on varmasti todellinen herkkupuoti. Jopa tällainen ignorantti bongasi muistumia eri konserttitaltioinneista. Dylanin musiikkikin tietysti soi, ja huumoriakin riittää. Mainio elokuva.

DVD:n ekstrat tuottavat pettymyksen. Kunnianosoitus äskettäin kuolleelle Heath Ledgerille sisältää pari minuuttia kohtauksia, joissa hän näyttelee. Leikkaamattomat kohtaukset ovat lähinnä koko pitkiä versioita elokuvissa osittain kuulluista Dylanin lauluista eivätkä erityistä lisäarvoa tuo. Elokuvan tekijöiden pelleilyraitakaan ei pahemmin jaksa huvittaa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Scanbox, 2007

Traileri: