STOP THE PRESS!

Älywapaa palokunta – 2. kausi

aluvapaa_palokuntaOhjaus: Timo Ryymin, Hannu Seikkula
Käsikirjoitus: Pertsa Reponen, Kai Sievers
Tuotanto: Pertsa Reponen
Pääosissa: Heikki Kinnunen, Kristiina Elstelä, Titta Jokinen, Leo Lastumäki, Maija-Leena Soinne
Arvio: 3/5

Älywapaa Palokunta oli 80-luvun puolivälin viihdepaketti, joka sisälsi nimensä mukaisesti vapaapalokunta-ympäristöön löyhästi liitettyjä sketsejä, lauluja, teatteriesityksiä ja runoja. Kyseessä oli jo 70-luvulla Ällitällissä yhteistyötä tehneen voimakolmikon Pertsa Reponen-Heikki Kinnunen-Leo Lastumäki päällepäsmäröimä hupailu. Sittemminhän trio jatkoi vielä kehnohkossa Heksa ja Leksa- ohjelmassa. Tässä ÄWPK:ssa täydentävinä voimina toimivat Titta Jokinen, Kristiina Elstelä ja Maija-Leena Soinne.

ÄWPK taisi olla sangen suosittu aikoinaan eikä sitä sovi ihmetellä. Erityisesti perheen vanhimmat varmasti tykkäsivät rennon leppoisasta meiningistä ja ajan oloon nähden kohtalaisen tyylikkäästä toteutuksesta. Näin 23 vuotta myöhemmin toki ulkoasu pistää silmään ja pahasti. Muutenkin touhu on vähän kotikutoisen oloista mutta tuohon aikaan se upposi väestöön. Tosin, kuten sanottua, nuorin ikäluokka tuskin sai ÄWPK:sta irti paljonkaan, sillä tempo oli hidasta ja sketsit laahaavia. Lisäksi vitseissä sorruttiin liian usein puujalkaosastolle.

ÄWPK:n tunnari on jäänyt monelle mieleen soimaan (Liekit kun loimottaa, me kiinni käymme letkuun…) ja muutenkin Aarno Raninen-Pertsa Reponen- kaksikon väsäämät tuliaiheiset laulut ovat ihan kelpo kappaleita vaikkakin kaksikon yhteistyö oli parhaimmillaan myöhemmin Soitinmenoissa. Huumori ontuu usein mutta eipä se juuri ärsytäkään vaan katselukokemus pysyy juuri ja juuri plussan puolella. Ehdottomana dynamona sarjassa on tietenkin Heikki Kinnunen, joka parhaimmillaan oli, ja on muuten edelleen, tavattoman hauska vaikkakin hänellä oli myös vaarallisen paljon maneereja komiikassaan. Tosin Kinnunenkaan ei ihan näissä jaksoissa ole mielestäni parhaimmillaan vaan taitaa hänenkin isoimmat bravuurinsa tulla vasta myöhemmässä vaiheessa. Kinnusta komppaava Lastumäki on myös hauskempi kuin sitä muistikaan. Miesten kokoero on yksi asia, joka tuppaa naurattamaan vaikkei kumpikaan edes sano mitään. Jokisen ja Elstelän epäkiitollinen tehtävä on suoriutua TV-haastattelija-äkäinen vaimo-mummo- osaston rooleista parhaan kykynsä mukaan ilman suuria sooloiluja. Maija-Leena Soinne tuo piristävän lisän yhteen jaksoon Elstelää tuuratessaan ja Aake Kallialakin viuhtoo välillä mukana.

ÄWPK:n sketseissä toistuvat enimmäkseen Viljon etsijä-tyyppi sekä Kinnusen esittämät Heppu ja hullu pipomies. Näitä on melkeinpä liikaa, sillä vitsit toistavat itseään eivätkä tarjoa mitään uutta. Viljon etsijästä tuli tajuttoman suosittu ja sen huomaa, sillä joissain jaksoissa hänen osuuttaan on todella paljon, vaikka mitään ideaa miehen esilletuomiseen ei enää olekaan. Mutta ”Eikö olekin mielenkiintoista”- tyyppi on kyllä ajoittain todella hauska. Muut sketsit ovat vähän puujalkaosastoa mutta ehkä kuitenkin esimerkiksi ensimmäiseen tuotantokauteen verrattuna hieman tuoreemman oloisia, olisiko Hannu Seikkulan tulo ohjaajaksi hieman piristänyt. Aiheet pyörivät yhä parisuhteen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen ympärillä. Navan allekin horjahdetaan luvattoman usein.

Kyllähän tätä katsoo ennen kuin turpiinsa ottaa. Jos ei muuten niin nostalgiapalana ja ajankuvana. Jos hieman selittelevä, kansanomainen ja ärsyttämätön huumori on palasi kaakkua niin saahan tästä muutamat hihkunnat aikaiseksi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Panvision, 2008