STOP THE PRESS!

Shine a Light

shine_a_lightOhjaus: Martin Scorsese
Tuotanto: Steve Bing, Shangri-La Entertainment, Michael Cohl, Concert Promotions International. Executive-tuottajina ovat Mick Jagger, Keith Richards, Charlie Watts and Ronnie Wood
Pääosissa: The Rolling Stones
Arvio: 5/5

Rolling Stones on yksi maailman suurimmista rockbändeistä, joka jaksaa yli neljänkymmenen vuoden jälkeen heittää keikkaa. Vaikka yhtyeen parhaat päivät on jo aikoja sitten nähty, niin bändin pomo Mick Jagger se jaksaa ”kukkoilla” lavalla kuin vanhentunut pikkupoika. Myös päihteillä itsensä lähes tuhonnut Keith Richards jaksaa vääntää skittaansa kuin itse piru. Rollarit ovat vuosien saatossa julkaisseet useitakin livetaltiointeja, joiden taso on ollut samanlaista luokkaa, kuin mitä bändi on tuolloin ollut. Osa on ollut loistavia, ja osa taas keskinkertaista rahastusta. Mestariohjaaja Martin Scorsese on tarttunut tähän rock-historialliseen dinosaurus-aiheeseen. Shine a Lightissa yhdistyy sekä ”dokumentti”, että konserttitaltiointi. Onhan herra Scorsesella paljon kokemusta juuri musiikkipuolen jutuista.

Keikka on taltioitu New Yorkissa manhattanilaisella Beacon teatterissa. Alussa bändi on kättelemässä Clintoneita ja Scorsese heiluu sinne ja tänne kuin mieletön häsläri. Katsojalle tulee sellainen tunne, että onkos tämä sittenkin vain kaaosmaista räpellystä, ja onko Scorsese mennyt lopullisesti sekaisin. Onneksi ei, sillä keikan käynnistyessä tilanne rauhoittuu. Suurin osa elokuvasta on täynnä huikeaa R&B-juhlaa, sillä Scorsese osoittaa sen, että vaikka ensilevytyksestä on jo kulunut 44 vuotta, niin vierivä kivi ei todellakaan sammaloidu. Ei edes, vaikka yhtye onkin jo uransa iltaruskossa. Musiikin lomaan on leikattu erilaisia haastatteluja 60- ja 70-luvuilla. Yksi mielenkiintoisemmista haastattelupätkistä on se, kun haastattelija kysyy Jaggeriltä, että aikooko hän vielä 60-vuotiaana esiintyä. Vastauksen voitte kyllä arvata. Mukaan on lisätty myös pätkiä keikkojen valmistelusta. Siinä missä Jagger ei ole tyytyväinen lavastukseen, niin ohjaaja itse ei ole innostunut siitä ettei biisilista ole ajoissa valmiina. Pääpaino on kuitenkin rollarimaisessa musisoinnissa. Mukana on myös muutama vierailija: Jack White, Christina Aquilera sekä Buddy Guy. Ainoastaan jälkimmäinen soveltuu erinomaisesti juuri rollarimaiseen r&b -musisointiin.

Jos totta puhutaan, niin Scorsese on kuin pikkupoika elokuvaansa tehdessä. Hän on täynnä energiaa ja poikamaista fanitusta. Mutta sitä ovat myös rollarit. Heillä näyttää riittävän energiaa vaikka pienelle kylälle. Ainoastaan Mick Jaggerin ääni alkaa olla sillä tasolla, että vain raisummat kappaleet toimivat hyvin. Mutta kun hän laulaa kauniin 60-luvun rollarikappaleen As Tears Go By, niin ääni kuulostaa liian elähtäneeltä, eikä kappale näin ollen pääse oikeuksiinsa. Scorsese tavoittaa dokumentillaan, tai paremminkin konserttitaltioinnillaan sen mikä tarkoitus onkin. Se on oppitunti nuoremmille, että kyllä sedät jaksavat vielä lähes seitsemänkymppisinä. No, toisaalta se osoittaa rollareiden suuruuden, että stadionin kokoisia konsertteja vetävä bändi osaa vielä olla kunnon klubibändi tarvittaessa. Näin ollen rahasta huolimatta herrat muistavat kuitenkin mistä he ovat tulleet ja missä he ovat alunperin soittaneet. ”Shine a Light” on loistelias esitys sekä rollareilta että Scorseselta.

Lisämateriaalina tarjolla on neljä ylimääräistä kappaletta ja yksi ”dokumentti”, joka sisältää vanhoja ja uudempia haastatteluja ja lisäksi jammailua harjoituksissa.

Jukka L Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by  Nordisk Film, 2008

Traileri: