STOP THE PRESS!

Horton (Horton Hears a Who!)

hortonOhjaus: Jimmy Hayward & Steve Martino
Käsikirjoitus: Dr. Seussin kirjan pohjalta Ken Daurio ja Cinco Paul
Tuotanto: Bob Gordon
Pääosissa: Jim Carrey, Steve Carell, Seth Rogen, Steve Carell, Carol Burnett; Suom. ääninä Antti L. J. Pääkkönen, Tommi Korpela, Eero Milonoff, Marja Packalén, Titta Jokinen
Arvio: 3,5/5

Horton on Nemoa Etsimässä ja Toy Story- porukan uutuus. Se kertoo seikkailuille alttiista norsusta, joka eräänä päivänä outojen ystäviensä kanssa temmeltäessään kuulee isoilla korvillaan jotain. Se jokin on kuin pienen pieni avunhuuto ja se tuntuisi tulevan…pölyhiukkasesta? Tottapa totta, pölyhiukkasessa on kuin onkin kokonainen maailmankaikkeus, Huuville, ja sen pormestari ihmettelee kummallisia säävaihteluja ja maan järähtelyjä. Kun Hortonille selviää, että hän on vastuussa kokonaisesta maailmasta, alkaa norsun puntti tutista. Hän päättää viedä pölyhiukkasen turvallisimpaan tietämäänsä paikkaan mutta matka on vaarallinen ja sekopääksi pölylle puhujaksi fantin leimanneet ex-kaverit ovat kovasti poikkiteloin tämän suunnitelman edessä. Yhteistyö, ystävyys ja avunanto johtaa kuitenkin toivottuihin tuloksiin tässäkin.

Horton on sympaattinen hahmo mutta ei mitenkään erityisen sytyttävä moneen muuhun animaatiosankariin verrattuna. Yleensä sivuosan esittäjät varastavat show’n ja samaa yritetään tässäkin mutta edes heistä ei oikein ole nyt vaisuhkon tunnelman pelastajaksi. Muutamia oikeinkin hupaisia tuokioita leffa tarjoaa mutta vain muutamia. Mielikseen tätä katsoo mutta päällimmäiseksi tunnelmaksi jää, että yritys on ollut kovempaa kuin saavutettu tulos. En oikein tiedä mistä se johtuu: Olisiko yksinkertaisesti niin, että tätä tyylilajia tehdään liikaa. Ideat alkavat loppua, kun kovalla kiireellä pitää ryhtyä vääntämään jo seuraavaa animaatiopläjäystä. Elokuvastudioiden jos minkä luulisi pitävän huolta, että leffat ovat tuottoisia, joten uskottava kai se on, että näille kaikille riittää katsojia. Nyt vaan vitsit ja tunnelma ovat vähän välityön näköisiä.

Tekninen toteutus on aivan lumoavan nättiä. Elokuvan alku on kuin aidosta luontofilmistä, aluksi sitä menee sen verran vipuun, että luulee katsovansa vielä jotain mainosta kunnes havahtuukin, että animaatiohan alkoikin jo. Viidakkovyörytys on tehty maalailevasti ja sävykkäästi, varjojen ja valojen vaihtelut ovat ihastuttavia. Tässä sitä lähinnä riittää katsottavaa niillekin, joille sisältö ei tarjoa tarpeeksi toimintaa. Tai kyllähän se tarjoaa; Tuntuu nimittäin siltä, että välillä kohkausta ja metakkaa on liikaakin. Ei hyvä, ei ainakaan perheen pienimmille. Kun juonikin on vähän teennäinen ja opetus niin päälleliimattu, että kertoja sen oikein lopuksi alleviivaa, ei tämä ihan parhaita näytteitä omassa lajissaan ole. Kertojan käyttö sinällään on kyllä hyvä valinta ja hänen käyttämänsä runokieli hersyvää, vaikkakin ajoittain suomennoksessa on kökköyksiä.

Suomenkielinen toteutus on totuttu tekemään hyvin eikä se nytkään varsinaisesti petä mutta vähän laiskasti tuntuvat ääninäyttelijätkin hommaan suhtautuvan. Onneksi alkuperäisiä Jim Carreyta ja kumppaneita pääsee vihdoin DVD-versiossa kuulemaan. Lopun yhteislaulu on kaikessa karuudessaan mainiota kuultavaa. Elokuvan lopusta on muutenkin sanottava, että vaikka se onkin aikamoista tunne- ja opettavaisuusmössöä, on siinä silti aidosti liikuttavia aineksia. Ja muistakaa, että meidänkin Telluksemme saattaa olla vain nukkapallo jossain isommassa systeemissä, aavikolla yksinään tuulen mukana ajelehtimassa. Tämä tietty asettaa huolet ja murheet ihan uuteen kontekstiin, eikö vain?

Extrat, kuten tuttua, tarjoavat valtavan viihdepaketin lähinnä perheen pienimmille. Pelejä, taustoitusta, poistokohtauksia, lyhytanimaatio…You name it. Paras pätkä on oikeiden norsujen seuraaminen IRL.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by 20th Century Fox Animation, 2008

Traileri: