STOP THE PRESS!

Dante 01

dante01Ohjaus: Marc Caro
Käsikirjoitus: Marc Caro, Pierre Bordage
Tuotanto: Richard Grandpierre
Pääosissa: Gérald Laroche, Lambert Wilson, Linh Dan Pham, Dominique Pinon, Simona Maicanescu
Arvio: 3/5

Marc Caro muistetaan 90-luvun hurjista fantasiapätkistään, jotka hän ohjasi yhdessä Jean-Pierre Jeunetin kanssa. Kun Jeunet siirtyi Hollywoodiin pykäämään mm. Alien Resurrectionia ja sittemmin Amelieta, miesten tiet erosivat. Caro teki vuosikausia hanttihommia elokuvapuolella kotimaassaan Ranskassa ja suunnitteli ensimmäistä omaa kokopitkäänsä. Se on tässä nyt, sen nimi on Dante 01.

Dante 01 on helvetin esikartano. Se on jossain pimeän aineen syvyyksissä, linnunradan laidalla sukelteleva vankimielisairaala, jota näennäisesti hallitsevat Charon ja Persefone, lähestulkoon oikeamieliset mutta tiukat vartijat. Heidän tehtävänsä on, ainakin omien sanojensa mukaan, vain varmistaa, etteivät vangit tapa toisiaan. Ja vangeissa piisaakin: On Caesaria, Attilaa, Moolokia, Lasarusta, Buddhaa…Tänne päätyvät toivottomat tapaukset tai ne, jotka tulevat mieluummin tänne ihmiskoekaniineiksi kuin tulevat teloitetuiksi. Mutta kun alukselle pelastautuu salaperäinen, näkyjä näkevä ja hikoileva Pyhä Yrjö sekä ihmistestit aivan uusiin sfääreihin vievä pomotason tekijä Elisa B, ei mikään enää ole niin kuin ennen. Kohta tulee ruumiita, jotka eivät olekaan ruumiita. Kohta alus suistuu kiertoradaltaan vaarallisille vesille. Ja kohta tarvitaan hoitajien ja hoidokkien tinkimätöntä yhteistyötä, jotta pelastuisi edes se vähän mitä pelastuvissa on.

Dante 01:ssä ollaan niin tiukasti tieteiselokuvallisia, ettei tätä oikeastaan voi edes suositella ihmiselle, joka lajista ei suuremmin perusta. Jos aivoton action on palasi kaakkua, älä nouki tätä. Marc Caron tuotanto ei itselleni ole koskaan suuremmin auennut mutta jo se, että mies osaa tehdä näinkin tyylipuhtaan pastissin Stanley Suuren Avaruusseikkailu 2001:stä, osoittaa että tekijämies on kyseessä. Ja ehdoton visionääri – Dante 01 on kuvallisesti hengästyttävä. Joka ainoa otos on kuvallisesti niin huikean oloinen, että se oikeastaan syö jo tehoa sisällöltä. Juoni jää väkisin tässä menossa lapsipuolen asemaan, mikä on ikävää. Itse asiassa tuntuu, että visuaalisuus on täysin itseisarvo, sillä esimerkiksi Pyhän Yrjön huimia näkyjä on käytetty todella paljon, osin hieman syyttäkin.

Ranskan kieli on aina hienoa kuultavaa ja sen ilmaisuvoima on tässä jotenkin rapsakammillaan. Sekään ei kuitenkaan riitä peittämään sitä tosiasiaa, että jos Dante 01:n pinnalta riisuisi kaiken kuvallisen härdellin ja animaattiset ajot, ei jäljelle jäisi paljonkaan. Siinä valossa on peräti kummaa, että näistä omituisista tulevaisuuden henkilöistä alkaa jopa pitää elokuvan loppua kohti. Tämä ei voi johtua edes näyttelijätyöstä, sillä se on kauttaaltaan, tyyliin kylläkin sopivasti, hieman jäykkää ja teennäistä. Mutta mitä elokuvan loppuun tulee, on siinä toivottavasti haettu ihan tarkoituksella koomisia sävyjä, sillä ainakin tämä katsoja huvittui pelastautumisyritys-kohtauksesta melko riemurinnoin. Ja se mitä sen jälkeen tulee, onkin sitten jo sen verran super-scifiä, että aivot tahtovat sulaa. Tarkovskin Solaris kohtaa Kubrickin jossain päin Matrixia. Ei puutu kuin wienervalssi. Ei epileptikoille.

Extroista löytyy vain puolen tunnin making of- dokumentti mutta se on sitäkin erinomaisempi kahdesta syystä: 1) se on tehty tyylillä ja taiten ja se tarjoaa mainion katsauksen tekijän ja elokuvan suhteisiin ja 2) se on tekstitetty suomeksi. Jälkimmäinen johtuu tietysti siitä, että ’pariisin osaajia’ taitaa Suomen videolainaamojen liepeillä liikuskella säälittävän vähän.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by PanVision, 2008

Traileri: