STOP THE PRESS!

Bangkok Dangerous

bangkok_dangerousOhjaus: Oxide Pang Chun, Danny Pang
Käsikirjoitus: Jason Richman, Oxide Pang Chun, Danny Pang
Tuotanto: Nicolas Cage, Norman Golightly, William Sherak, Jason Shuman
Pääosissa: Nicolas Cage, Shahkrit Yamnarm, Charlie Yeung, Nirattisai Kaljaruek
Arvio: 2,5/5

Bangkok Dangerous tarjoaa rymyviihdettä, paikallista tunnelmaa ja siinä sivussa hieman tarinan tynkääkin. Elokuva on hongkongilaisten ohjaajakaksosten Oxide ja Danny Pangin ensimmäinen ison luokan länsimainen rykäisy, vaikkakin Oxide on aiemminkin ollut mukana muutamassa Hollywood-tuotannossa. Bangkok Dangerous perustuu veljesten aiempaan Hong Kongissa filmattuun samannimiseen tarinaan mutta ei onnistu jättämään mieleen oikein muuta kuin yksittäisiä palasia.

Nicolas Cagen esittämä Joe on yksinäinen ja väsynyt palkkatappaja, jolle maailman lentokentät ovat tulleet tutuiksi. Kyynistyneellä miehellä on omat elämäntapansa ja periaatteensa mutta sydämessä kaipuu muualle. Keikka Bangkokissa tuntuu aivan tavalliselta tappohommalta mutta saakin uuden käänteen, kun Joe apulaista värvätessään tutustuukin paikalliseen pikkurosvo Kongiin paremmin kuin hänen omat periaatteensa edellyttäisivät. Kun kuvaan astuu vielä kaunis kuuro farmaseutti Fon, on elämän perusprinsiipeistä saman tien vedetty matto alta. ”Älä sotke mukaan ulkopuolisia…”, siinähän niitä pyörii jaloissa jo riesaksi asti. On selvää, että mönkäänhän siinä menee tappohommat. Joe huomaa olevansa saalis, ei saalistaja. On paettava ja tehtävä viimeinen, uran kannalta ratkaiseva päätös.

Onhan tämä komeammin tehty kuin etukäteen arvelinkaan ja propsit siitä. Bangkok kukkii, vilkkuu ja valaisee kauniimmin kuin mikään leffacity pitkiin aikoihin mutta ei se yksistään vie kovin pitkälle. Elokuvan katsoo kyllä mieluusti mutta kun sen sisältö on mitä on (lue: huttua) niin kokonaistuomio ei voi nousta kiitettävän puolelle. Bangkok Dangerous koostuu sinällään mieleen jäävistä yksittäisistä kohtauksista, joissa on hyvä tunnelma, paljon nyansseja, loistavaa teknistä osaamista tai muuten vaan mielenkiintoinen päämäärä mutta osiensa summaksi elokuva ei onnistu nousemaan. Ei oikeastaan lähellekään. Mutta onhan hyvien irtokohtausten sarja tietysti parempi kuin ei mitään.

Eniten elokuvassa mättää sen täysin ennalta-arvattavan sisällön lisäksi sen valjuus ihmistyyppien rakentelussa ja ajoittainen naiivius. Ponnetonta tyhjäkäyntiä on niin paljon, että katsojaparka ei saa millään selvää, miksi tämä sotku on levitetty puolentoista tunnin elokuvaksi kun käsikirjoitus ei oikein tunnu johtavan mihinkään. Vasta aivan lopussa saadaan juoneen edes vähän ryhtiä mutta sitten loppurymistelyn pilaakin sen klassistakin klassisempi toteutus, joka menee jo vähän tahattoman huumorin puolelle. Katsojaa ei kiinnosta edes Joen kohtalo, sillä tyypistä ei ole kovin samaistuttavaa onnistuttu luomaan.

Roolihenkilöistä vielä: Ainoa ehdottomasti olemassaolonsa väärti hahmo on Charlie Youngin uskomattoman puhdaseleisesti tyypittelemä Fon, itse hyvyys ja viattomuus, joka tultuaan vedetyksi mukaan isojen poikien leikkeihin sortuu aivan silmissä. Tyttöpolo on kuin henkisesti raiskattu. Hienoa työtä ja yksi elokuvan kulmakiviä. Hyvää on värimaailman ja taitavien kuvallisten ratkaisujen lisäksi myös tietty aitous, joka kuvastuu vaikkapa siinä, etteivät paikalliset gangsterit höpise keskenään englantia, kuten niin monesti tällaisissa filkoissa on tapana. Etenkin thairuoan, thaidiscon ja taistelulajien ystävät löytänevät myös elokuvasta ammennettavaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Lionsgate, 2008

Traileri: