STOP THE PRESS!

Wanted

wantedOhjaus: Timur Bekmambetov
Käsikirjoitus: Michael Brandt, Derek Haas, Chris Morgan
Tuotanto: Marc Platt, Jim Lemley, Jason Netter, Iain Smith
Pääosissa: James McAvoy, Morgan Freeman, Angelina Jolie
Arvio: 3/5

Sarjakuvista tehdyt elokuvat sen kun yleistyvät. Samalla elokuvista myös tulee sarjakuvamaisia. Tiedä sitten, onko tämä hyvä asia, mutta visuaalisesti tällaiset elokuvat yleensä ovat sangen näyttäviä korvaten sen puuttuvan tarinan. Kyseiseen ryhmään kuuluu myös Wanted, jonka pääosiin on saatu James McAvoyn lisäksi sellaisiakin nimiä, kuin Morgan Freeman ja Angelina Jolie. Ohjaajan pallilla istuu Timur Bekmambetov, jolle filkka on ensimmäinen Amerikkalainen tuotanto.

Wesley Gibson (McAvoy) on elämäänsä kyllästynyt konttorityöntekijä, joka ei jaksa yhtään mitään. Elämään tulee piskuinen muutos, kun eräänä kauniina päivänä kaupan kassalla viereen tuppautuu Fox-nimeä käyttävä nainen (Jolie), joka kertoo Wesleyn isän juuri kuolleen. Wesley ei isästään tiedä mitään, ja onkin epäluuloinen. Ja sitten alkavat luodit lennellä, kun Cross-niminen tappaja koettaa pistää Wesleyn kylmäksi. Fox kuitenkin suojelee pojua ja vie tämän Sloan-nimisen herran (Freeman) puheille. Wesleylle selvitetään, että tällä on lähes yliluonnollisia kykyjä, ja että hänet koulutetaan kyllä käyttämään niitä. Hänet värvätään salaisen salamurhaajien seuran jäseneksi. Wesleyn koulutus onkin tiukkaa, kun pojua murjotaan henkisesti ja fyysisesti. Ja sitten Wesleyn onkin aika kohdata totuus: tappaa isänsä murhannut tappaja. Vaan onko kaikki ihan näin yksinkertaista?

Mitäs tästä nyt sanoisi. En tiedä. Jotenkin mukavan harmiton ja nautittava kokemus Wanted on. Visuaalisesti se on näyttävä teos, ja vaikka tarinaltaan se onkin sangen naiivi ja huvittava, kieli poskella kun mennään niin eipä moinen kauheasti haittaakaan. McAvoy tulkitsee hukassa olevaa nuorta miestä suhteellisen aidon oloisesti. Jolie nyt on aina Jolie, ilo katsella ja näytelläkin nainen taitaa osata. Huvittavaa on Freemanin totinen ja vähän vasurilla heitetty rooli pahana pomona. Leffa on kuvaukseltaan ja leikkaukseltaan tyypillistä modernia pullaa, ja musiikkiakin osataan käyttää melko nykyaikaisesti. Ajokohtausten sarjakuvamaiset kuvaukset ovat miellyttävää katsottavaa, jotka repivät suun väkisin hymyyn. Eihän tällaisesta voi olla pitämättä…

Levyltä löytyy pari ”making of” -dokkaria. Toisessa käsitellään melkoisen näyttävää takaa-ajokohtausta, jonka tekemisessä onkin käytetty monenlaista tekniikkaa ja vempelettä. Toisessa dokkarissa sitten nähdäänkin, kuinka paljon tietokoneella on leffaan tehty materiaalia, kun suunnittelijat esittelevät mm. salamurhaajien asuinpaikan puitteita. Enemmänkin tällaista materiaalia olisi voinut tutkia, koska koosteet ovat sangen lyhyitä, yhteensä noin 15 minuuttia. Ihan kiva bonus, mutta ei nyt mitään mullistavaa.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Universal Pictures Finland Oy, 2008

Traileri: