STOP THE PRESS!

Morsian

morsianOhjaus: Minna Virtanen
Käsikirjoitus: Marko Leino
Tuotanto: Sarita Harma, Minna Virtanen
Pääosissa: Laura Birn, Antti Luusuaniemi, Mikko Nousiainen, Seppo Pääkkönen, Elina Stirkkinen, Leena Uotila
Arvio: 3/5

Morsian on suomalainen neliosainen jännitysdraama, joka pyöri Maikkarilla syksyllä 2008. Se kertoo onnellisesta kylpylätyöntekijästä Sonjasta, joka on menossa naimisiin elämänsä miehen Kimin kanssa. Käy kuitenkin niin ikävästi, että Kim ryhtyy häiden alla sekoilemaan kohtalokkaasti ja saa kumman kohtauksen. Sonja tietysti ajaa fataalin onnettomuuden Kimiä sairaalaan kuskatessaan ja siirtyy morsiamesta leskeksi siinä silmänräpäyksessä. Koko seikkailu vasta kuitenkin alkaa tuosta tapahtumasta, sillä Sonja saa selvitettäväkseen Kimin erittäin tulenarkoja bisneksiä. Kun hän vie pientä nokkaansa yhä syvemmälle tapahtumien kiemuroihin, tulee vastaan huumeita, pakkomielteitä ja kipeää ihmismielen synkkää puolta. Sonja löytää uuden miehenkin kaikessa tohinassa – eikä kaikki vieläkään ole sitä miltä näyttää.

Tämä on tällaista periaatteessa hyvin tehtyä Suomi-dekkaria, josta vaan pitkälle haisee sen suomalaisuus = epäuskottavuus. Kotikutoinen ja juoneltaan kovin seulamainen tarina varmasti koukuttaa tietyt katsojat, sillä jos ei mieti ja analysoi niin mahdottomasti, kuten meillä kaikenmaailman kriitikonrentuilla on tapana, niin Morsian tarjoaa kyllä 200-minuuttia ihan pätevää jännitystä. Tätä lajia on maassamme tehty paljon – erittäin monta kertaa huonommin ja joskus paremmin. Morsian ei sinällään häpeä genressään mutta ikävä kyllä sen parissa saa myös tahattomia nauruja.

Jos unohdetaan juonen kummalliset käänteet ja loppua kohti yhä uskomattomammaksi vyöryvä tapahtumien vyyhti, niin teknisesti Morsian on niin hyvä kuin vain tällainen tavara voi tässä maassa olla. Jännityksen luonti on sinällään onnistunutta, musiikki helisee oikeissa paikoissa ja Minna Virtasen ohjaus on kompaktia ja lajityypille ominaista. Jatkuvat samat takaumat hieman hermostuttavat mutta kokonaisuutta ajatellenhan ne ovat peräti olennaisia, perustuuhan aivan vihoviimeinen loppuratkaisukin takautumien voimaan. DVD:llä on se hyvä puoli, että katsoja voi aina kelata taaksepäin ja tarkistaa tiettyjen tapahtumien kulun mutta kun tämä on tavallisena TV-sarjana katsojan silmille viikon välein tömähtänyt, niin on siinä keskittymistä tarvittu ja siltikin on juoni takuulla karannut. No, se nyt ei iso häpeä ole. Tuntuu vaan siltä, että Morsian yrittääkin vähän tarkoituksella harhauttaa katsojaa luulemaan, että nyt kyseessä on kaikkien aikojen jännäpala, kun sillä ei oikeastaan paljonkaan sanottavaa sitten olekaan.

Hyviä näyttelijöitä sarjassa vilisee mutta vähän hekin ovat ilmaisun kanssa solmussa. Laura Birn on uskomattoman teennäinen ja kankea morsmaikku: Hänen pitäisi pitää karismallaan sarjaa pystyssä ja saada katsoja ostamaan hänen kujanjuoksunsa uskottavuus. Birn ei valitettavasti onnistu siinä. Paremmin onnistuvat Elina Stirkkinen Sonjan bestiksenä ja Seppo Pääkkönen poliisin rikoskomisariona. Viimemainittu tosin on pahasti juuttunut näyttelemään väsyneitä boheemeja niin TV:ssä kuin teatterissakin. Kertooko se jotain näyttelijästä, että tarjotut hahmot alkavat olla järjestään samasta muotista? Pääkkösen esittämän hahmon kautta tämä sarja saa kyllä syvyyttä mutta pistää se myös ärsyttämään: Tutkijapoliisi viimeisessä tehtävässään vimman voimalla pakottaa itsensä etsimään totuutta…kuviohan on suoraan Jack Nicholson-rainasta Kunniasanalla. Muuten on mainittava vielä Mikko Nousiaisen taitavasti tyypittelemä salailija-sulhanen. Nousiainen tekee hermostuneilla hymyillä ja naurunpyrskähdyksillä hahmosta elävän.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Vertigo Production Oy, 2009