STOP THE PRESS!

Son of Rambow

son_of_rambowOhjaus ja käsikirjoitus: Garth Jennings
Tuotanto: Nick Goldsmith
Pääosissa: Bill Milner, Will Poulter, Jules Sitruk, Jessica Hynes
Arvio: 3/5

Muun muassa REMin musiikkivideoista sekä Linnunradna käsikirja liftareille- filmatisoinnista muistettava Garth Jennings on uusimmallaan liikkeellä ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä. Will on körttiyhteisön keskellä kasvanut nynny, jonka hulppea mielikuvitus saa hänet raapustelemaan kuvakäsikirjoituksia vihkotolkulla. Aivan sattumalta hän törmää koulun häirikköön, hyljeksittyyn Leehen, jolla taas on isoveljen videokamera ikilainassa. Kun ideanikkari ja toteuttaja kohtaavat, alkaa syntyä materiaalia BBC:n järjestämään nuorten ohjaajien kilpailuun. Into tarttuu kohta ranskalaiseen vaihto-oppilaaseen Didieriin, joka haluaa tulla esittämään tähtiroolin. Kohta produktio, kuten niin usein käy, kasvaa täysveriseksi suurtuotannoksi ja ohjat häviävät alkuperäisen kaksikon käsistä. Kohta häviää myös ystävyys. Ja sitten kamera. Kilpailuun ei saada lopulta filmiä mutta jotain muuta kyllä syntyy.

Jennings kuljettaa tätä nuorten erikoista seikkailua eteenpäin kuin myötätuuli jollaa. Ilme on harvinaisen kepeä eikä elokuvaa voi olla alkamatta katsomaan, mikäli sitä on sivusilmällä seuraillut. Kuvissa puhkuu tekemisen mukavuus ja hyvä meininki ja jotkut otokset hämmästyttävät: miten se pallo saadaan osumaan Willin naamaan noin vain suoralta kädeltä. Visuaalinen anti on hienoa mutta ikävä kyllä käsikirjoitus on vähän lattea. Ihan hauskaa on välillä mutta viittaukset kulttuurimme suuriin elokuvallisiin tuotoksiin jättävät kylmäksi. Myös loppu on aavistuksen löperö ja ennakoitava. Toisaalta katsoja on siinä vaiheessa jo saatu sympatiseeraamaan veriveljiä ja heidän touhujaan, joten surkeampi loppu olisi tietysti iso isku.

Elokuvassa ärsyttää sen taipumus tarjota jokaiselle jotain. Tämä käy lastenelokuvastakin mutta ehkä ohjaajan olisi kannattanut vakaammin suunnata leffansa joko natiaisille tai kasvaneelle yleisölle. Nyt käsissä on vähän samanlaista sekamelskaa kuin elokuvan poikien tuotoksessa. Myös ranskalaisten huseeraaminen mukana jää väkisin vähän hontelonoloiseksi sivujuoneksi, vaikka tavallaan Didierin ilmaantuminen potkaisee elokuvan lopputapahtumat kunnon vyöryynsä. Ehkä tämän olisi voinut kehitellä jotenkin muuten, en tiedä. Käsikirjoituksessa jää kismittämään kirkkohihhulien ylivaltaisuus, joka Luojan kiitos (anteeksi kielikuva) murtuu Willin innokkaan mutta viattoman vastarinnan alla. Adam Godleyn esittämä Willin äidin umpiuskovainen heilastelija on yksi ällöttävimpiä elokuvahahmoja aikoihin. Vaan oikeus voittaa tässäkin.

Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan kunnossa. Bill Milnerin Will on vähän kulmikas mutta voittaa innossaan sen minkä heittäytymiskyvyssä häviää. Will Poulter tekee Leestä hukassa olevan pienen hahmon, joka ei saa arvostusta sen paremmin kotonaan kuin koulussakaan ja purkaa tuon kaiken häsläämiseen. Sivuosatkin on miehitetty hyvin ammattitaitoisesti. DVD:n ekstrojen parhaita paloja onkin Poulterin ja Milnerin rupattelu omista ajatuksistaan ja elokuvan tekemisestä. Tuntuu, että siinä ei tuotyantoyhtiö ole lapsille sanoja suuhun laittanut vaan ilmapiiri on oikeasti rennon oloinen. Tämä on elokuva, joka tuottaa hyvän mielen ja erityisesti kasarifaneille suorastaan orgastisen ajankuvafiilistelyn.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sandrew Metronome, 2009

Traileri: