STOP THE PRESS!

Yes Man

yes_manOhjaus: Peyton Reed
Käsikirjoitus: Danny Wallacen romaanista Nicholas Stoller, Jarrad Paul ja Andrew Mogel
Tuotanto: David Heyman, Jim Carrey, Richard D. Zanuck
Pääosissa: Jim Carrey, Zooey Deschanel, Danny Masterson, Bradley Cooper, Terence Stamp
Arvio: 3,5/5

Olisiko sinusta sanomaan KYLLÄ, kun naapurin hampaaton mummeli ehdottaa pientä paineidenpurkutuokiota? Asia on sillä tavalla, että jos kieltäydyt, saattaa kohtalon känsäinen sormi vetää avarilla poskeen ja luunapilla ohtaan. KYLLÄ on tie auvoon, onneen ja seikkailuun. Tästä asetelmasta lähdetään Jim Carreyn tähdittämässä uutuudessa.

Yes Man on elokuvaympyröissä melko kokemattoman Peyton Reedin ohjaama tarina pankkien luotonantajasta Carlista, jonka elämä on pelkkää neljän seinän sisällä nysväämistä ja videoiden tuijottelua. Kunnes hän sattumalta tapaa KYLLÄ-miehen ja päättää lähteä kuunteluoppilaaksi outoon herätysliikkeeseen. Carl havahtuu kyllyyden mahdollisuuksiin ja päättää noudattaa taktiikkaa vastata KYLLÄ kaikkeen mitä eteen tulee. No alku aina hankala mutta sitten lähtee. Naisia, juhlia, seikkailuja ja rahnaa alkaa yhtäkkiä tulvia ovista ja ikkunoista. Entinen erakkoelämä on muisto vain. Mutta eihän onni tietenkään ikuista ole. Liittovaltion agentit alkavat kiinnostua Carlin summittaisesta säntäilystä ja siinä sivussa lähtee nainenkin. Carlin on harkittava jatkaako positiivisella linjalla loppuun saakka vai käyttääkö järkeä.

Tästä tarinasta tulee vähän mieleen legendaarinen Aku Ankka- kertomus Kruuna vai Klaava, jossa kaakattaja noudatti mukisematta kolikon antamia ohjeita. Nyt vaan ollaan päistikkaa pyrkimässä positiivisuuteen. Tämä elokuva on tehty tavalla, joka ei tarjoa mitään uutta mutta jota on oikein mukava katsella. Siihen on istutettu paljon pieniä, hupaisia yksityiskohtia, joita katsojan riemuksi myös nostellaan uudelleen pöydälle myöhemmässä vaiheessa. Juonikuviot ovat toki hataria mutta ainakin loogisia. Tämä ei ole maailman hienoin elokuva mutta oikeastaan tästä on vaikeaa löytää mitään todella negatiivista sanottavaakaan, sillä se toimii, viihdyttää, muutaman kerran jopa naurattaa ja tarjoaa jopa pohdintaa…”Entä jos minäkin, mitenhän tuossa oikeasti kävisi”.

Jim Carrey on tehnyt yksinkertaisesti hauskempiakin elokuvia mutta Yes Manin viisaus ei olekaan hohotushuumorissa. Eikä naamanvääntelyssä, Carrey pitää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta naamansa hyvin aisoissa. Mikä on ehkä tässä tapauksessa ihan hyvä. Danny Wallacen kirjaan pohjautuva käsikirjoitus ei tietenkään anna älylle juurikaan haasteita kaikessa elokuvakonservatiivisuudessaan mutta eipä kukaan varmaan Yes Manin vuokraamossa valitessaan sellaista odotakaan. Reilun puolitoistatuntisen tällä saa kulumaan ja sehän oikeastaan piisaa tämän sortin tavaralle. Tietysti alkuasetelma on niin herkullinen, että sitä voisi johtaa mihin tahansa suuntaan ja siinä mielessä tässä on jätetty paljonkin mahdollisuuksia käyttämättä mutta menetteleehän tämä yhden näkökulman esittelijänä. Kuten sanottua, ehkä on hyväkin, että katsojan mielikuvitus alkaa laukata. Jossain vaiheessa aloin laskea No-sanoja dialogista ja niitä oli merkillepantavan paljon. Olisiko tähän pikkuseikkaan voineet kirjoittajat puuttua?

Tekniikka ja casting on tehty niin hyvin kuin toivoa sopii. Sivuosissa etenkin Flight of the Conchords- mies Rhys Darby on suorastaan säälittävän eläydyttävä ja Zooey Deschanel outona hetkeen tarttuvana laulajatyttönä söpö. Voitte huoleti sanoa KYLLÄ tälle elokuvalle ja tarjota itsellenne pienen hupailutuokion.

Extraosuus on vahvasti Jim Carreyn juhlaa ja se tekee siitä ihan katsottavaa. Improvisaatiot, repeämiset, poistetut kohtaukset ja yleinen Carreyn leuaton höpöttely toki huvittaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Warner Bros. Pictures, 2008

Traileri: