STOP THE PRESS!

Tokyo-Ga

tokyo_gaOhjaus ja käsikirjoitus: Wim Wenders
Tuotanto: Chris Sievernich, Wim Wenders
Pääosissa: Chishu Ryu, Yuharu Atsuta, Werner Herzog
Arvio: 2/5

Ihailu japanilaisen mestariohjaajan, Yasujiro Ozun (1903-1963) elokuvia saa Wim Wendersin matkaamaan Japaniin etsimään ”tosia kuvia”, joita Ozun elokuvat hänen mukaansa tulvivat. Ozu yleensäkin on Wendersille mestari yli kaiken. Hänen elokuvissaan ”kaikki voi tunnistaa itsensä ja oppia itsestään”.

En sitten tiedä, mitä Wenders Japanin matkallaan oppi; tuloksena syntynyt elokuva Tokyo-Ga (1985) ei kuitenkaan ole kovin ihmeellinen. Kuten jokainen turisti, hän päätyy äimistelemään japanilaisia merkillisyyksiä: maassa, jossa pahemmin ei golf-kenttiä ole, lyödään palloja verkkoihin pilvenpiirtäjien katoilla; outoa on myös pelihallien katatonis-maaninen tunnelma; myös ravintoloiden näyteikkunoissa olevat, vahasta aidon näköisiksi tehdyt ruoka-annokset hämmästyttävät, kummastuttavat pientä kulkijaa. Tuloksena on aikalailla samaa, hiukan kiusaannuttavaa kuvaa, jota joku lankomies voisi Japanin-reissunsa jälkeen näyttää poloisille sukulaisilleen.

Dokumentin Ozu-osuudet sen sijaan ovat ihan katsottavaa tarinaa. Ozun työtoverit kertoilevat kiintoisia tämän työtavoista ja henkilöistä. Ikävä kyllä Wenders on päätynyt itse resitoimaan haastattelujen sisällykset ja toimii yleensäkin elokuvan kertojana. Moista monotoniaa harvoin kuulee. Hauska sivujuonne elokuvaan tulee, kun Winders tapaa ohjaaja Werner Herzogin. Herzog haeskelee ”aitoa kuvaa”, jollaista ei millään tahdo nykymaailmasta löytyä, itse on tehtävä tai matkattava avaruuteen. Tässä lienee selitys sellaisiinkin Herzogin äärimmäisyyksiin kuin vaikkapa Fitzcarraldo.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Sandrew-Metronome, 2009