STOP THE PRESS!

Day of the Dead

day_of_the_deadOhjaus: Steve Miner
Käsikirjoitus: Jeffrey Reddick
Tuotanto: Boaz Davidson, James Dudelson, Randall Emmett, George Furla
Pääosissa: Mena Suvari, Nick Cannon, Michael Welch, Annalyne McCord, Ving Rhames
Arvio: 3/5

Aiemmin jo pariinkiin otteeseen versioitu Elävien kuolleiden päivä on saanut uutta ilmettä kokeneen TV-ohjaajan Steve Minerin käsittelyssä viime vuodelta. Homman nimihän on edelleen yhtä jäätävä kuin ennenkin legenda George A. Romeron pätkissä: Pikkukaupunki on suljettu muka ”armeijan harjoituksen” takia mutta tosiasiassa kaupungin ovat vallanneet zombit ja muut ökkömönkiäiset, jotka ovat siinneet tiedemiesten hurjien ihmiskokeiden mentyä hiukka liian pitkälle. Muutama onnekas on onnistunut välttymään tartunnalta mutta taistelu örkkejä vastaan on kovaa, sillä lähikontakti tietää, kuinka ollakaan, ihmisen liittymistä tuonpuoleisen laumoihin. Raivotautisia tappajia vastaan ei tehoa kuin kunnon tykintujaus päähän, jos sekään. Mena Suvarin esittämä upseeritar Sarah kerää joukon selvinneitä hurjaan taistoon, joka päättyy arvatenkin melkoiseen hurmeiseen hurlumheihin.

Minerillä on tyylilaji täydellisesti hallussa, sillä Day of the Dead rullaa sujuvasti verkkokalvojen kautta tajuntaan ja sitä on ihan mukava katsoa. Lajityyppihän ei sinällään ole kovin vaikeasti haltuun otettavaa kamaa ja tätäkin rainaa vaivaa tietysti jonkinlainen puuduttava pakkotekeminen. Ruumiita tulee solkenaan ja öriseviä puolikuolleita esitellään siihen tahtiin, että heikompia hirvittää. Alusta asti on myös selvää, miten tässä tulee käymään – arvailujen varaan jää oikeastaan vain se, ketkä Sarahin johtamasta ydinporukasta saavat zombipureman ja ketkä eivät. Siinä mielessä ei voida puhua juonen huikeudesta tai kaikkien aikojen jännitysnäytelmästä mutta kellä silmät on, on varmaankin lukenut takakannen tekstin ja osannee arvata mitä tuleman pitää.

Day of the Dead 2008-päivitys(kään) ei nouse elokuvahistorian kaikkien aikojen huippufilmiksi mutta on tämäntyyppistä gore-kauhua tehty kökömminkin. Teknisesti ottaen tässä on kaikki niin kohdallaan kuin voi olla eikä mikään ota pahasti silmään. Tämän lajityypin ylimmät ystävät, olettaisin että siis nuoret teinit, saavat takuulla tästä irti paljon enemmän kuin tällainen kaakki, joka ei niin tottunut ole moista räiskintää nautiskelemaan. Näyttelijäntyökin on yllättävästi hanskassa; Ving Rhames on jostain käsittämättömästä (ilmeisesti sopimusteknisestä) syystä saatu virnuilemaan tähän ja mies hoitaa tietty osuutensa suvereenilla otteella. Myös Mena Suvari on aika hyvä roolissa, joka ’ihan hieman’ poikkeaa totutusta – nyt ei ruusun terälehtiä satele hänen päälleen eikä hän muutenkaan ole millään muotoa objekti vaan silkka sankari. Mainion rohkea roolivalinta.

Jos jättää huomiotta itse vastenmielisen rajamailla koukkivan sisällön, ei tämä elokuva muuten nostata huonoja fiboja tai kylmiä väreitä. Mitä ei voi sanoa ihan kaikista genren tekeleistä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Future Film, 2009