STOP THE PRESS!

Pelimiehen painajainen (Ghosts of Girlfriends Past)

pelimiehen_painajainenOhjaus: Mark Waters
Käsikirjoitus: Jon Lucas, Scott Moore
Tuotanto: Jon Shestack, Brad Epstein
Pääosissa: Matthew McConaughey, Jennifer Garner, Michael Douglas, Breckin Meyer, Robert Forster, Anne Archer
Arvio: 2/5

Löin Pelimiehen Painajainen- DVD:n koneeseen eilen ja katsoin pois. Nyt kun seuraavana päivänä siitä pitäisi jotain raapustaa, huomaan etten muista enää elokuvasta juuri mitään. Se on tullut ja mennyt jälkiä jättämättä. Mitenkäs kirjoitan sitten? Ehkä ei tarvitse enempää sanoakaan…

Connor Mead on kolmikymppinen huippuvalokuvaaja, joka kaataa naisen kuin naisen nopeammin kuin nämä ehtivät kissaa sanoa. Hänen kasvattisetänsä Waynen tavoin mies pitää naista ainoastaan esineenä, jonka voi jättää vaikka videoneuvottelussa jos uusi ja käyttämättömämpi on kiikarissa. Kun Connorin veli Paul on menossa naimisiin, rakkauteen uskomaton mies kauhistuu ja järjestää hääpaikalla tahallaan tai tahtomattaan hyrskyn myrskyn. Mutta sitten paikalle tulevat entisen, nykyisen ja tulevan tyttöystävän haamut, jotka opettavat Connorille hieman muunkinlaisia arvoja kuin sen, että mihin verhoon se vehje aamulla pyyhitään. Ja kun Wayne-vainaakin komppaa näitä naishaamuja, on Connorin pakko ajatella asioita uudelta kantilta.

Menneen, nykyisen ja tulevan haamut? Jep, tässä pelataan Ebenezer Scrooge- ja ehkä vähän myös George Bailey (It’s wonderful life)-osastoa parodioiden. Mutta siinä missä parodian pitäisi naurattaa niin tämä ei edes itketä. Pelimiehen Painajainen on niin mitäänsanomaton romkom, että voehan nenä. Ohjaaja Mark Waters on aiemmin ohjastanut saman kastin leffoista mm. Mean Girlsiä ja Jospa Se Vain olisi Totta- filmejä, enkä nyt oikein tiedä onko miehen tyylissä mikään muuttunut.

Eniten Pelimiehen Painajaisessa mättää sen yritys olla kesytön ja karkea. 2000-luvulla ovat Sex in the City ja muut estottomat TV-tuotannot opettaneet yleisön pahoille tavoille eli kuulemaan naistenkin suusta asiat sanottavan niin kuin ne on. Mutta siinä missä tyylikkäämmin tehdyt sarjat löytävät jonkinlaisen kutkuttavan linjakkuuden kaikessa rivoudessaan, siinä Pelimiehen Painajainen on vain hämmästyttävän brutaali ja epähauska. Morsiusneidot tahtovat estoitta munaa ja kuuluttavat sen kovaäänisesti kaikille; Connor keksii erinäisiä tapoja ja puheita päästäkseen päämäärään pesälle jne. Tämän kai pitäisi olla kreisii ja hulvatonta mutta kovin ikävystyttäväksi se minulle jää.

Kun juoni on mitä on, parodiset käänteet ovat puisevia eivätkä seksiletkautukset jaksa naurattaa, niin mitäpä tästä jää jäljelle? Hmmm. Mietittänpä. Nauroinko kertaakaan? En. Muistanko näppäriä one-linereitä tai dialogeja? En. No okei – Wayne-sedän pikku-Connorille antamat iskuniksit ovat sentään jossain määrin hilpeitä. Michael Douglas panee muutenkin parastaan. Sinällään elokuvan näyttelijöitä ei muutenkaan pidä soimattaman sillä he tekevät mitä pystyvät hieman pöljäkkeen käsiksen antamissa raameissa. Extroista löytyy poistettuja kohtauksia jotka eivät Luojan kiitos olleet enää pidentämässä leffaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by New Line Cinema, 2009

Traileri: