STOP THE PRESS!

Amanti – paikka rakastavaisille (Amanti)

amantiOhjaus: Vittorio De Sica
Käsikirjoitus: Brunello Rondi, Julian Zimet, Peter Baldwin, Tonino Guerra, Cesare Zavattini
Tuotanto: Arthur Cohn, Herschell Gordon Lewis, Carlo Ponti
Pääosissa: Faye Dunaway, Marcello Mastroianni, Caroline Mortimer
Arvio: 3/5

Neorealistisen tyylisuunnan mestarina tunnettu Vittorio De Sica ehti pitkän uransa aikana tehdä monenmoista muutakin ihan yhdentekevästä hömpästä terävään ihmissuhdeanalyysiin. Amanti (1968) edustaa lähinnä kai jälkimmäistä, vaikka sen terävyyden kanssa onkin vähän ja näin.

Syöpään kuolemassa oleva, Faye Dunawayn esittämä amerikkalainen Julia on matkustanut Italiaan viimeisiksi elinpäivikseen. Hän ottaa yhteyttä vuosia sitten ohimennen tapaamaansa Valerioniin (Marcello Mastroianni) kertomatta tälle kohta koittavasta kuolemastaan. Pari rakastuu kiihkeästi, ja lopulta Valerionkin saa tietää Julian kohtalokkaasta sairaudesta.

Amanti on joskus valittu jopa maailman viidenkymmenen huonoimman elokuvan joukkoon; itse en näin pitkälle menisi, ja amerikkalaisethan nyt eivät tätä eurooppalaista menoa ihan ymmärrä.. Totta kyllä, Dunawayn ja Mastroiannin suhteessa ei ole sellaista hullun rakkauden paloa kuin asiaan kuuluisi, vaikka he tiettävästi olivat tuohon aikaan rakastavaiset oikeassakin elämässä. Yleensäkin koko elokuvaa vaivaa eräänlainen kylmyys, melkeinpä steriiliys. Tekijämiehenä De Sica pystyy kuitenkin pitämään tarvittavan jännitteen yllä ja saamaan aikaan ihan kohtuullisen muotokuvan naisesta, joka alkaa elää vasta saatuaan tietää kuolevansa kohta.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Atlantic Film, 2009

Traileri: