STOP THE PRESS!

Polanski – 3 DVD Collection (Veitsi vedessä, Inho, Umpikuja – Cul-de-sac )

Polanski – 3 DVD Collection (Veitsi vedessä, Inho, Umpikuja – Cul-de-sac )Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: Jakub Goldberg, Roman Polanski, Jerzy Skolimowski; Roman Polanski, Gérard Brach; Roman Polanski, Gérard Brach
Tuotanto: Stanislav Zylewicz; Gene Gutowski; Gene Gutowski, Michael Klinger, Tony Tenser
Pääosissa: Leon Niemczyk, Jolanta Umecka, Zygmunt Malanowicz; Catherine Deneuve; Donald Pleasence, Françoise Dorléac, Lionel Stander, Jack MacGowran
Arvio: 5/5

Veitsi vedessä on Roman Polanskin esikoispitkä. Jo sitä ennen, vielä Lodzin maineikkaassa elokuvakoulussa opiskellessaan, oli Polanski saavuttanut kansainvälistä mainetta lyhytelokuvillaan (mm. Kaksi miestä ja vaatekaappi sekä Lihava ja laiha). Jo niissä näkyvät hänen tavaramerkeikseen sittemmin muodostuneet teemat: makaaberin huumorin avulla esitetty elämän absurdius sekä mielen pimeän puolen ja ihmisten välisten valtapelien kuvaus. Nämä teemat ovat vahvasti esillä myös Polanskin elokuvassa Veitsi vedessä.

Elokuvassa ei päällisin puolin näytä tapahtuvan juuri mitään. Andrzej (Leon Niemczyk)ja Krystyna (Jolanta Umecka) ovat aviopari, joka on menossa vuorokauden mittaiselle purjehdusretkelle. Matkalla veneelle he ovat ajaa nuoren liftarin yli (Zygmunt Malanowicz). He päättävät kuitenkin ottaa tämän mukaansa veneretkelle. Sen jälkeen vain purjehditaan ja puuhaillaan arkipäiväisiä.

Pinnan alla tapahtuu sitten sitäkin enemmän. Andrzej on hyvin koulutettu ja silloisen Puolan oloissa rikaskin urheilutoimittaja, jolla on kaunis vaimo ja joka osaa purjehtia. Nimettömäksi jäävä liftarinuorukainen puolestaan on köyhä, purjehdustaidoton ja yksin. Tosin hänellä on ikävän näköinen veitsi, joka tasapainottaa tilannetta. Miesten välille syntyykin omituinen valtataistelu, jossa kumpikin yrittää osoittaa paremmuuttaan mm. tikkupelissä ja veitsenheitossa. Vaimo Krystyna seuraa miesten lapsellista nokittelua etäisen huvittuneena. Kyseessä on myös miesten välinen kilpailu naisesta, vaikka lopullinen valinta jääkin naiselle.

Polanski rajaa elokuvansa tiukasti kolmeen ihmiseen, muita ei vilahda kuvassa vahingossakaan. Näin kolmikko ikään kuin edustaa koko ihmiskuntaa. Valtapelit ovat ikuisia, sanoo Polanski. Hän osoittaa myös, että se jolla valtaa on, sitä myös käyttää, ja että vallankäyttöön liittyy aina sadismi.

Polanskille pitää nostaa tupeeta pelkästään siksi, että hän on saanut tämän elokuvan kuvattua, ei varmaan helppoa pienessä veneessä. Tiivistäminen olisi silti tehnyt hyvää: elokuvan keskikohdalla uhkaa uni uida silmään. Arvio: 3,5.

Roman Polanski muutti Puolasta Ranskaan 60-luvun alussa, vaikka olikin noussut maansa eturivin ohjaajien joukkoon. Uraliike osoittautui kannattavaksi: Englannissa 1965 valmistunut Inho on Polanskin ensimmäinen varsinainen mestariteos. Sitä tehdessään hän teki myös ensimmäistä kertaa yhteistyötä pitkäaikaisen käsikirjoittajakumppaninsa Gérard Brachin kanssa.

Inho kertoo nuoresta ja kauniista manikyrististä Carolesta (Catherine Deneuve). Carole jakaa asunnon yhdessä sisarensa (Yvonne Furneaux) kanssa, hänellä on työpaikka ja komea poikaystävä (John Fraser). Elämä vaikuttaisi olevan kohtuullisen mukavalla tolalla, mutta jokin mättää. Sisaren poikaystävä (Ian Hendry) oksettaa ja omankin lähentely-yritykset etovat.

Yleensäkin Carole alkaa yhä enemmän muistuttaa unissakävelijää. Kun hänen siskonsa sitten lähtee matkoille, käpertyy hän yhä enemmän sisäänpäin, ja alkaa nähdä painajaisia ja hallusinaatioita sukupuolisesta väkivallasta. Lopulta Carole vaipuu täyteen psykoosiin, eikä ruumiiltakaan vältytä. Lopun hiipivä kamera-ajo paljastaa syyn Carolinen seksuaaliseen ahdistukseen.

Inho on kertakaikkisen hieno kauhuelokuva. Tai sen kummemmin lajityypittelemättä: hieno elokuva. Piste. Polanski pureutuu sairastuneeseen mieleen mestarin ottein. Virtuoosimaisella kameran käytöllä hän johdattaa katsojan Carolen painajaismaailmaan. Halkeilevat seinät, ruuaksi tarkoitettu, mätänevä jänis, itävät perunat, kärpäset, kaikki ne kertovat pelottavaa ja kuvottavaa tarinaansa Carolen mielen murenemisesta. Oman lisänsä karmiviin tunnelmiin tuovat myös ilkeät ääniefektit. Psykoosissa ei todellakaan ole kivaa. Arvio: 5.

Roman Polanski ohjasi Cul-de-sacin Englannissa 1966 heti Inhon jälkeen. Teemoiltaan Cul-de-sac muistuttaa Polanskin esikoispitkää Veitsi vedessä, vaikka tyyliltään kuin toisesta maailmasta onkin. Kun Veitsi vedessä käsitteli valtapelejä ja ihmisen alistamista pienin pinnanalaisin elein, ampuu Polanski nyt täydeltä laidalta. Makaaberilla huumorilla ryyditetty Cul-de-sac on meluisa, irvokas ja absurdi.

Cul-de-sac sijoittuu Polanskin elokuville tyypilliseen eristyneeseen paikkaan. Nousuveden aikaan mantereesta irralleen jäävässä vanhassa linnassa asuu George (Donald Pleasence) nuoren ja kauniin vaimonsa Teresan (Françoise Dorléac) ja valtavan kanalauman kanssa. Eräänä päivänä linnaan saapuvat Richard (Lionel Stander) ja Albie (Jack MacGowran), kaksi ilmeisesti epäonnistuneessa ryöstössä haavoittunutta gangsteria. He jäävät linnaan brutaalisti terrorisoimaan sen asukkeja ja odottamaan pomoaan, salaperäistä Katelbachia kuten Godot´ta odotellaan Beckettin näytelmässä.

Polanskin näkemys ihmisestä on synkkä. Teresa halveksuu heikkona pitämäänsä Georgea. Hän nöyryyttää ja pettää tätä minkä kerkeää. Richard alkaa myös rääkätä Georgea heti tämän heikkouden havaittuaan (George-parka sattuu Richardin saapuessa olemaan Teresan meikkaama ja tämän yöpaitaan pukeutunut). Polanskin maailmassa kaikki ihmissuhteet rakentuvat eriasteiselle alistamiselle. Ihmisissä väijyvät sadistiset impulssit pääsevät valloilleen erikoislaatuisissa olosuhteissa. Jopa poloisen Georgen täytyy kokea ylemmyyttä edes jonkin suhteen, ja kun ei muuhun pysty, hän voi edes potkia kanoja.

Polanskilla näyttää olevan liki pakkomielteenä sijoittaa elokuviensa tapahtumat eristyneisiin ja ahtaisiin paikkoihin. Elokuvanteon mestari saa kaiken kuitenkin näyttämään siltä kuin rajoituksia ei olisikaan. Henkilöohjauskin Polanskilta sujuu: joka ikinen näyttelijä tekee yhden uransa parhaista roolitöistä. Synkästä aiheestaan huolimatta Cul-de-sac on myös holtittoman hauska elokuva, olkoonkin että huumori on makaaberia. Klassikko. Arvio: 5.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Atlantic, 2010