STOP THE PRESS!

Tanssikoulu (The Dancing Masters)

TanssikouluOhjaus: Mal St. Clair
Käsikirjoitus: W. Scott Darling
Tuotanto: Lee Marcus
Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Trudy Marshall, Robert Bailey
Arvio: 4/5

Stan Laurel ja Oliver Hardy olivat elokuvataiteen alkumetrien suurimpia sankareita. Kun mykkyys vaihtui äänielokuvaan, pysyivät Ohukainen ja Paksukainen menossa mukana ja tempaisivat ilmoille vielä lukuisia elokuvia, niin lyhyitä kuin hieman pidempiäkin. Vuonna 1943 valmistunut, 60-minuuttinen Tanssikoulu osoittaa, että ihan ominta alaa ei herrojen ääni-ilmaisu ollut mutta toisaalta heidän vahvuuksiinsa lukeutuvan slapstickin avulla siirtymä on vaivaton.

Koomikkokaksikko esittää tanssijoita, joilla on oma, arvattavasti hieman niin ja näin toimiva tanssikoulu. Eräänä päivänä rikolliset vakuutuskauppiaat tulevat ärhentelemään ja pakottavat herroja ottamaan Laurelille raajavakuutuksen. Tapahtumat etenevät, niin vakuutus kuin koko tanssikin unohtuvat hetkeksi taka-alalle muiden kommellusten myötä kunnes eräiden vaiheiden jälkeen tanssirehtorien keksijäkaverilla on julma puute rahasta ennen kuin käy todella kalpaten. Siinä vaiheessa, elokuvan käänteiden kannalta ihmeelliseen myöhään, alkaa Laurelin jalankatkaisuyritys, josta uhri itse tietenkin on autuaan tietämätön. Pilkka osuu omaan nilkkaan, kun Hardy onkin se, joka saa tuta.

Jo pelkkä ajatus siitä, että nämä pöljät ovat kaikista maailman ammateista tanssijoita, saa hymynkareen suupieliin. Muuten hieman sekava ja kuten jo todettua, draaman kaaren kannalta vähän epäbalanssinen elokuva ei aivan yllä tekijöidensä parhaiden klassikoiden tasolle. Poissa ovat hauskimmat gägit, vitsejä on yritetty viedä enemmän verbaaliseen suuntaan, mikä ei aivan ole luontevin ratkaisu. Toki miesten fyysinen kekkalointi on ennallaan ja huvittaa. Sanottava on sekin, että erityisesti Oliver Hardy on puhtaasti näyttelijätaidollisesti kehittynyt monialaisemmaksi kuin koskaan, tämä korostuu ääniraidan tulon myötä. Stan Laurelin itkumaneeri on iänikuinen ja periaatteessa ryöstöviljelty mutta jukra kuinka se onnistuu silti aina naurattamaan.

Mulla ei ole aavistustakaan, ovatko tanssikohtaukset edes sinnepäinkään oikean tyyppisiä, luultavasti ei, eikä sillä väliäkään. Hauskintahan onkin, että ruudulla näkee jotain, mitä ei kuvittele näkevänsä. Sitä paitsi tanssikoulu on vain kulissi, jonka ympärille muu hervottomuus on ympätty. Ikävä kyllä hieman epätasainen elokuva ei ole juonellisesti kovinkaan kiinnostava mutta siinä on hyviä hetkiä, joista mainittakoon herrojen ehdottomiin klassikkokohtauksiin lukeutuva lopun bussin vuoristoradalla-ajelu. Vaikka se ei edes yritä näyttää oikealta, on se esimerkki niistä elokuvan hymähdyttävistä hetkistä, joiden avulla sen 3D-kansakin saattaa ihan oikeasti jaksaa juuri ja juuri katsoa loppuun saakka.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Soulmedia, 2011