STOP THE PRESS!

Adaptation – minun versioni

Adaptation – minun versioniOhjaus: Spike Jonze
Käsikirjoitus: Charlie ja Donald Kaufman
Tuotanto: Edward Saxon, Vincent Landay, Jonathan Demme
Pääosissa: Nicolas Cage, Meryl Streep, Chris Cooper
Arvio: 4/5

Ohjaaja Spike Jonzen ja käsikirjoittajan Charlie Kaufmanin ensimmäinen yhteinen elokuva oli muutama vuosi sitten julkaistu omaperäinen musta komedia ”Being John Malkovich” (jäljempänä BJM). Vuosi sitten heiltä ilmestyi tasollisesti kehno komedia ”Human Nature”. Nyt he ovat palanneet takaisin BJM:n tyyliseen moniuloitteiseen mustaan komediaan. Elokuva perustuu Susan Orleanin romaaniin ”The Orchid Thief”, josta Kaufman ja hänen veljensä Donald ovat rustanneet hyvin omalaatuisen käsikirjoituksen, jossa myös he itse saavat oikein kunnolla kyytiä eri tavalla lahjakkaina, mutta toisiaan täydentävinä käsikirjoittajina.

Käsikirjoittaja Charlie (Nicolas Cage) on lahjakas käsikirjoittaja, joka on juuri saanut valmiiksi BJM:n käsikirjoituksen ja kuvauksia ollaan piakkoin aloittamassa. Samalla hän on myöskin hyvin epävarma omista kyvyistään ja siitä kuinka hän saisi sovitettua käsikirjoituksen tunnetun kolumnistin Susan Orleanin (Meryl Streep) romaanista. Käsikirjoitus ei meinaa millään syntyä, eikä varsinkaan velipojan Donaldin (Nicolas Cage) höpinät toimintaelokuvan käsikirjoituksesta edistä Charlien itsetunnon kohoamista. Orleanin romaani kertoo fanaattisesta orkideavarkaasta John Larochesta (Chris Cooper), joka Floridan rämeillä rämpii etsiessään harvinaisia orkideoita. Romaani kertoo myös Orleanin omasta kaipuusta intohimoon, joka myös vaivaa kirjoituskammoista Charlieta. Samanaikaisesti Donald väsää omaa käsikirjoitustaan pikavauhtia ja iskee iltaisin naisia. Tämäkin vaikeuttaa Charlien olotilaa, kunnes hän saa loistoidean. Hän päättää käyttää omaa tarinaansa kehystarinana Orleanin ja Larochen välisille tapahtumille.

Adaptation – minun versioni on erittäin hyvä musta komedia, joka leikittelee mielenkiintoisella tavalla käsikirjoittajan elämällä ja varsinkin sillä, kuinka vaikeaa on luoda käsikirjoitusta toisen ihmisen romaanista. Toisaalta mielenkiintoinen aspekti on se, että oikeat veljekset Charlie ja Donald Kaufman ovat pistäneet itsensä likoon ja antaneet veljeksille omat nimensä, toisaalta se taas tuo jonkin sortin uskottavuutta tarinalle. Hyvä puoli on myöskin se että veljeksistä oli tehty täydellisesti toistensa vastakohtia, vaikka he ovatkin ulkoisesti identtisiä. Tällainen asetelma antoi elokuvalle mielenkiintoisella tavalla veljeksien suhteesta ristiriitaisen kuvan, joka elokuvan kuluessa alkaa hahmottua aivan uudella tavalla. Ohjaaja Spike Jonze pystyy pitämään tarinaa kasassa, vaikka tilanteet hyppivätkin aika-ajoin paikasta toiseen turhankin tahdikkaasti. Nicolas Cage on palannut takaisin hyvien roolien pariin muutamien Bruckheimer-tuotantojen jälkeen. Hänen roolisuorituksensa Charlien ja Donaldin rooleissa onnistuu erinomaisesti, sillä varsinkin samassa kuvassa eläytyminen on todella vaativaa työskentelyä näyttelijältä. Meryl Streep on viime aikoina ollut hössöttävissä naisrooleissa, mutta tällä kertaa hän on vihdoinkin saanut roolin hillittynä, mutta loppujen lopuksi syvälle sydämeensä intohimon kätkeneenä naisena. Rooli muistutttaa Streepin vanhempia rooleja, joissa hän esitti hyvinkin hillittyjä naisia. Loistavan kokonaisuuden särkee kuitenkin loppuosa. Tuntuu siltä, että tekijöillä on ollut kiire tai rahat ovat olleet lopussa, kun viimeinen varttitunti on turhaa sekoilua, joka pisti ainakin allekirjoittaneen pyörimään tuolissaan.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Sony Pictures, 2002

Traileri: