STOP THE PRESS!

Black Swan

Black Swan  Ohjaus: Darren Arofnovsky
Käsikirjoitus: Mark Heyman, Andres Heinz, John MacLaughlin
Tuotanto: Scott Franklin, Mike Medavoy, Arnold Messer, Brian Oliver
Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Cassel, Barbara Hershey, Winona Ryder
Arvio: 5/5

Baletin maailmaan sijoittuva, Darren Arofnovskyn ohjaama, kauhun puolelle kampeava trilleri Black Swan kertoo nuoresta ja lahjakkaasta tanssijattaresta, Ninasta (Natalie Portman). Vielä yli parikymppisenä hän elää tukahduttavaa elämää omia unelmiaan lapsensa kautta toteuttavan äitinsä (Barbara Hershey) kanssa. Saatuaan toiveidensa pääosan Joutsenlammesta Ninan ahdistus vain kasvaa: säälimätön koreografi Thomas (Vincent Cassel) on päättänyt kaivaa Ninasta esiin Mustan joutsenen keinolla millä hyvänsä. Tosi mustaksi Ninan elämä sitten meneekin: toiset tanssijat (Mila Kunisista on tullut oiva näyttelijä) tuntuvat juonittelevan häntä vastaan, outoja raapimisjälkiä ilmestyy selkään ja lopulta jo verikin lentää.

Black Swania katsoessa tulee melko äkkiä mieleen Roman Polanskin kauhuklassikko Inho (1965): molemmat elokuvat kertovat nuoren naisen mielen asteittaisesta hajoamisesta. Pidätän oikeuden arvioida tilanteet uudestaan 45 vuoden kuluttua, mutta Black Swan on silti mielestäni vielä parempi. Sen voi katsoa pelottavana mielen pirstaloitumisen kuvauksena, mutta siinä on muitakin ulottuvaisuuksia: hallitsevan äidin ja alistetun tyttären suhde, vaikea aikuistuminen, balettitanssijalta vaadittava totaalinen omistautuminen (katsokaapa muuten pienten tyttöjen vanhemmat tämä elokuva ennen kuin laitatte pilttejänne balettitunneille..), kaikenlainen hyväksikäyttö ihmissuhteissa ja taiteen tekemisen vaativuus. Noin muutaman teeman mainitakseni.

Yleensäkin Black Swan on erinomaista tekoa. Oscar-palkintojen jaosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin parhaan naisnäyttelijän pysti löysi oikean osoitteen Portmanin hyllystä. Cassel on mies, jota ilman ei tulla toimeen, kun ureanuppia tarvitaan. Hersheytä ja Ryderiä en vähään aikaan ole missään nähnytkään, mutta taidot ovat molemmilla tallella.

Käsikirjoitus ja ohjaus sekoittavat hienosti rumaa ja kaunista, ja koko elokuva kiihtyy niin hurjille ja kipeille kierroksille, ettei paremmasta väliä. Hatunnosto myös elokuvan kuvanneelle Matthew Libatiquelle: Ninan vääristynyt minäkuva ja vähittäinen ajautuminen täyteen hulluuteen kuvataan pitkälti erilaisten heijastusten kautta; ei varmastikaan helppoa kuvaajalle.

Olen vaikuttunut.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Fox Searchlight, 2010

Traileri: