STOP THE PRESS!

Iho jossa elän (La piel que habito)

iho_jossa_elanOhjaus ja käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Tuotanto: Agustín Almodóvar, Esther García
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Blanca Suárez, Marisa Paredes
Arvio: 4/5

Espanjalainen ohjaaja Pedro Almodóvar muistetaan kai vieläkin parhaiten farsseistaan, varsinkin elokuvasta Naisia hermoromahduksen partaalla. Sittemmin Almodóvar on vakavoitunut. Thierry Jonquetin romaaniin pohjautuva Iho jossa elän heittääkin vahvasti vakavan puolelle, vaikka karnevalistinen meno tavallaan jatkuukin.

Robert Ledgard (Antonio Banderas) on kuuluisa plastiikkakirurgi ja tutkija, jolla on pakkomielle kehittää palonkestävä iho. Projekti etenee eettisesti varsin arveluttavalla pohjalla: Ledgard nimittäin tekee ihmiskokeita. Hän pitää vankinaan Veraa (Elena Anaya), jolle hän rakentelee täydellistä, palon ja kivun kestävää ihoa. Pakkomielle ihon kehittämiseen syntyi, kun Ledgardin vaimo paloi pahasti auto-onnettomuudessa. Mieleltään vinksahtaneen kirurgin mieltä piinaa myös kosto.

Elokuva alkaa Pygmalion ja Frankenstein –tyyppisesti: Ledgard yrittää luoda uuden ihmisen oman haavekuvansa kaltaiseksi, mutta eräänlainen hirviöhän siitä sukeutuu. Almodóvar näyttäisi tekevän analyysiä nykytieteen eettisistä ongelmista, vaan kun ei. Se karnevalismi tulee esiin elokuvan rakenteessa. Hupsistakeikkaa siirrytään kuusi vuotta taaksepäin, ja elokuva muuttuu kostotarinaksi. Sitten tulee vielä reippaampi äkkikäänne, jota en nyt tässä viitsi paljastaa, ja elokuvasta sukeutuu hieno, omituisen hauska ja jännittävä tutkielma sukupuolisesta identiteetistä.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Future Film, 2011

Traileri: