STOP THE PRESS!

Illasta aamuun (After Hours)

Illasta aamuun (After Hours)Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Joseph Minion
Tuotanto: Amy Robinson, Griffin Dunne, Robert F. Colesberry
Pääosissa: Griffin Dunne, Rosanna Arquette
Arvio: 4/5

Martin Scorsese on tullut tunnetuksi lähinnä toiminnallisista draamoista, mutta komediallinen puolikaan ei ole jäänyt tuntemattomaksi. Vuonna 1983 valmistunut ”Komedian kuningas” ja paria vuotta myöhemmin valmistunut ”Illasta aamuun” ovat oivallisia näytteitä ohjaajan erinomaisesta kyvystä ohjata mustaa komediaa. Samoihin aikoihin kun Scorsese suunnitteli jo ohjaavansa ”Kristuksen viimeinen kiusaus” -elokuvan, tuottajat Griffin Dunne ja Amy Robinson ryhtyivät viemään Joseph Minonin käsikirjoitusta eteenpäin. Heidän ensimmäinen ohjaajaehdokkaansa oli tietenkin Scorsese, mutta parhaillaan käynnistyvän projektinsa johdosta, hän ei pystynyt tuossa vaiheessa lähtemään mukaan. Joten tuottajat kävivät neuvotteluja mm. Tim Burtonin kanssa, mutta jonkin ajan kuluttua he saivat tiedon, että ”Kristus”-elokuvan tuotanto on peruttu ja näin ollen Scorsese olisi vapaana. Loppu onkin elokuvahistoriaa.

Griffin Dunnen Paul Hackett on tavallinen tekstinkäsittelijä (suoraan sanottuna konttorirotta), jonka elämä on yhtä tylsää kuin hänen työnsäkin. Mitään uutta ei tapahdu, vaan päivät on täydellistä rutiinia. Toisaalta hän ei kyllä untakaan saa, joten hän menee yökahvilaan, jossa hän tapaa Marcyn (Rosanna Arquette). Keskustelun jälkeen Marcy antaa Paulille ystävänsä puhelinnumeron, jonka luona hän asustelee. Eräänä iltana Paul soittaa ja sopii treffit. Matkalla Marcyn luokse, hän hukkaa viimeiset 20 dollariansa, joten paluu kotiin tulee olemaan hankala. Treffit eivät suju odotetulla tavalla, vaan Paul joutuu takaisin Sohon kaduille. Tästä alkaa piinaava ja kieroutunut seikkailu, jossa hän kohtaa mitä omituisempia ihmisiä ja huomaa lopulta joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

”Illasta aamuun” on pienimuotoista Scorsesea, mutta myös nauruhermoja kutkuttavaa mustaa komediaa. Se on älykkäästi kirjoitettu ja pitää katsojan tiukasti otteessaan reilun puolentoista tunnin ajan. Elokuva vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta, sillä juonen käänteet ovat monin tavoin kytkeytyneet toisiinsa. Tietenkin jälkikäteen voisi miettiä, millainen elokuva tästä olisi tullut, jos Tim Burton olisi sen ohjannut, mutta hyvä että Scorsese sen kuitenkin teki. Hänellä on loistava taito muuttaa New Yorkin katujen ja ihmisten olemusta sellaisiksi kuin elokuva todellakin vaatii. Kadut ovat synkkiä ja ihmiset puolestaan aluksi ystävällisiä, mutta kuitenkin erittäin epäluuloisia. Michael Ballhausin kuvaus on mestarillista ja hänen ansiostaan monet kohtaukset tuntuvat yhtä painajaismaiselta kuin Paulin viettämä yö New Yorkin kaduilla. Jos et ole tätä elokuvaa aiemmin nähnyt, kannattaa se ehdottomasti katsoa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Warner Bros. Entertainment, 2004

Traileri: