STOP THE PRESS!

Jotain ilmassa (Après mai)

Jotain ilmassa (Après mai)Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Assayas
Tuotanto: Charles Gillibert, Nathanaël Karmitz
Pääosissa: Clément Métayer, Lola Créton, Felix Armand, Carole Combes, India Menuez
Arvio: 3/5

Ranskalaisen ohjaajan, Olivier Assayas´n, Jotain ilmassa –elokuvassa elellään vuotta 1971. Pariisin opiskelijamielenosoituksista ja suuresta lakkokeväästä on kulunut kolme vuotta (ranskankielinen nimi viittaa juuri toukokuun 1968 jälkeiseen aikaan). Ei tullut vasemmiston vallankumousta silloin ei, mutta joukko lukiolaisnuoria sinnittelee yhä aatteen jälkihehkussa. Graffiteja spreijataan, mieltä osoitetaan, poliisin pamputuksesta kärsitään ja kyynelkaasupäissään itketään. Vakavammaksi homma menee, kun elokuvan keskushenkilö, taiteilijaksi haluava, ohjaajan alter ego Gilles (Clément Métayer) kavereineen sählää vahingossa teollisuusvartijan koomaan. Gilles lähtee Italiaan, takaisin Ranskaan ja lopulta Lontooseen. Ja löytää tietty oman tiensä.

Jotain ilmassa on varsin tyypillinen itsensä löytämis- ja aikuistumiselokuva: Gillesin vallankumouksellisuus on enemmänkin rajojen kokeilua ja jännityksen hakua kuin varsinaista tarvetta kumota vallitseva yhteiskuntajärjestys, tyttöystävienkin kanssa on vaikeaa. Jotenkin vain elokuvan nuoriso on sen verran vaisua, etteivät heidän kohtalonsa ihan hirveästi kiinnosta. Ja onhan nämä nähty sen tuhat kertaa.

Sama vaisuus vaivaa ajankuvaa. Sinänsä Assayas kuvaa ihan pätevästi sen, miten sille vallankumoukselle sitten kävikään: osa sen kannattajista radikalisoitui ihan väkivaltaiseksi ja joutui lopulta vankilaan; osa löysi huumeet, tylsistyi ja kuoli pois. Tämähän jo tiedettiinkin, kuten se Gillesin löytämä kolmaskin vaihtoehto: elää elämäänsä yhteiskunnan jäsenenä. Tietysti kapinallisuus elää muistoissa ja elokuvassa; tässä vain kovin vaisuna.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Scanbox, 2012

Traileri: