STOP THE PRESS!

Hinnasta viis (Hors de Prix)

Hinnasta viis (Hors de Prix)Ohjaus: Pierre Salvadori
Käsikirjoitus: Pierre Salvadori, Benoit Graffin
Tuotanto: Philippe Martin
Pääosissa: Gad Elmaleh, Audrey Tautou, Marie-Christine Adam 
Arvio: 2,5/5

Hinnasta viis, nyt kohelletaan sympaattisesti. Ranskalaisfilmissä hotellin nukkavierun tohelo yleismies jantunen Jean tapaa kauniin jet set-kiipijättären ja ihastuu. Väärinkäsityksen kautta myös tämä miestennielijä Iréne erehtyy luulemaan Jeania rikkaaksi perijäksi tai ties miksi pohataksi ja vuoden välein kaksikko kuhertelee muutaman lemmekkään yön. Kun selviää, että Jean onkin vain oluenlaskija ja koirienulkoiluttaja, saa mies lentää kuin leppäkeihäs ikään Irénen elämästä. Tai niin naikkonen luulee. Sitkeä sissi Jean ei nimittäin noin vaan luovuta vaan tunteet sanovat, että tämä kortti on käännettävä loppuun asti vaikka matkalla menevät sileäksi niin säästötilit, obligaatiot, sijoitukset, osakkeet kuin henkivakuutuksetkin. Pikkuhiljaa tapahtuu uusi suhteiden lämpeneminen ja Jeankin on siinä sivussa oppinut melkoiseksi pelimieheksi.

Ohjaaja Pierre Salvadori on Frantsumaassa jo konkari rakkauslällyhupailujen sommissa ja Hinnasta viis’kin on romanttista komediaa, joka ei ainakaan selkäkeikkanauruja odottaville sovi pätkääkään. Muutama hymyilyttävä kohta elokuvassa on mutta muuten luokituksena on lähinnä kepeä kesäfilmi. Ohjaaja Salvadori on luonut hitaasti etenevää mutta helposti sulavaa hempeilyhömppää, josta ei tarvitse kertoilla lapsenlapsille, koska siitä ei muista paljonkaan enää tunnin kuluttua. Ehdottomasti huonompiakin elokuvia on mutta on tämä vähän toisesta sisään, toisesta ulos- tason vatulointia. Eikä siinä mitään, sujuvastihan sitä katselee ja tuleva joulu antaa paljon anteeksi.

Salvadori ohjaa siten, että kukaan ei varmasti putoa kärryiltä, vaikka vaiheet ovatkin ’moninaiset’ ja ’käänteitä’ riittää. No, yllätyksiähän elokuvasta ei löydy vaikka tikulla ronkkisi, joten sitä suuremmalla syyllä tempo olisi voinut hyvin olla rehvakkaampaa ja toiminta suoraviivaisempaa. Siinä missä amerikkalaisissa romkomeissa ovat usein leikkaukset kohtalaisen nopeita ja meno on saatu edes näyttämään eteenpäin soljuvalta, saa tämä eurooppalainen versio välillä haukotuksen läsähtämään suupielestä. Silloin, kun pitäisi mennä, jäädään paikoilleen tuijottelemaan ja silloin kun meno on seesteistä, niin sitten vasta tuijotellaankin! Kyllä varmasti putoaa vanhemmalle väestölle ja muulle populalle, jotka hakevat vain treffirainaa tai muuten vaan vilvoitusta aivoille ja ruumiille.

Kovin paljon on mahtunut juoneen aukkoja ja selittämättömyyksiä eikä niitä tällä erää edes yritetä vaivautua paikkaamaan. Mutta kivahan sitä on katsoa kadehtien, miten pölhöstä lattiamanusta kasvaa maailmanluokan gigolo silmää räpäyttämällä ihan vaan kuin vaiston varaisesti. Selkeästi eniten huumoria on koetettu kasailla kohtiin, jossa entinen Jean reagoi tarjoilijahuutoihin ja yrittää kantaa laukkuja huoneisiin entisen elämänsä lailla vaikka onkin löytänyt itsensä pintaliitelemästä luksusmaailmasta. Nämäkin kohdat tosin ovat hieman löperöitä ja niitä on liikaa. Jeanin ristiriitainen möllistely jokapoikailun ja rantojen kuninkaan rajamailla on hölmöä ja ärysttävää. Iréne taas on ärsyttävä hahmo ihan vaan sinällään. Miten Jean voi rakastua tuollaiseen pintaharakkaan? No, ne ruskeat silmät…

Näyttelijät tekevät mitä voivat. Gad Elmaleh on kuin luotu hönöksi pökkelöksi ja Audrey Tautou on välillä hieman vieraannuttavan oloisena roolissaan mutta pääsee sisään sitä paremmin, mitä pidemmälle leffa etenee ja lopussa on jo verraton. Mutta muuten: Au revoir et bonne journée!

Renek for smackthejack.net

Photo’s copyright by Les Films Pelléas, 2006

Traileri: