STOP THE PRESS!

Night Watch – Yövartija (Nochnoy dozor)

nightwatchOhjaus: Timur Bekmambetov
Käsikirjoitus: Timur Bekmambetov, Laeta Kalogridis
Tuotanto: Konstantin Ernst, Anatoli Maksimov
Pääosissa: Konstantin Khabensky, Vladimir Menshov, Dmitry Martynov, Galina Tyunina, Mariya Poroshina, Viktor Verzhbitsky, Aleksei Chadov
Arvio: 3,5/5

Kengännauhabudjetilla toteutettu Night Watch on noussut nyky-Venäjän ajan kaikkein katsotuimmaksi ja eniten tuottaneeksi elokuvaksi, onpa se valittu Venäjän edustajaksi tavoittelemaan parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariakin. Mikäpäs siinä, ohjaaja Timur Bekmambetov on tutkinut Hollywoodin suurtuotannot mikroskoopilla onnistuen silti pitämään tämän fantasialla, kauhulla ja toiminnalla maustetun soppansa venäläisenä borts-keittona. Santsatakin tätä cross-kitcheniä kohta voi: Sergei Lukjanenkon fantasiaromaani, johon Night Watch perustuu, on trilogia. USA:ssakin tiettävästi suunnitellaan uusintafilmatisointia.

Night Watch kertoo keskuudessamme elävistä, yliluonnollisilla kyvyillä varustetuista ”toisista”, jotka jakautuvat toisiaan vastaan taisteleviin hyviin ja pahoihin. Satoja vuosia sitten nämä solmivat aselevon, jonka pitävyyttä valvomassa molemmilla on eräänlaiset poliisivoimat. Elokuvan päähenkilö Andrei (Konstantin Khabensky) on hyvien puolen yövartija. Hän saa tehtäväkseen suojella nuorta Igoria (Dmitry Martynov), jonka pahat tahtovat puolelleen. Tämä on huono juttu, koska kaikilla pitäisi olla vapaus valita puolensa. Lisäksi Igor saattaa olla ennustuksessa luvattu ”toinen”, jonka valinta ratkaisee koko ikuisen taistelun.

Night Watchissa ei sinänsä ole mitään uutta: esikuvina voisi luetella liki kaikki Hollywoodin fantasia- ja kauhutuotannot. Hirviöitä muodonmuuttajista vampyyreihin on nähty, eikä taida hyvän ja pahan taistelu –aihetta vanhempaa hevin löytyä. Jotain omaperäistä ohjaaja Bekmambetov onnistuu kuitenkin esittämään. Hänen toimintakohtauksensa eivät ole hollywoodilaisen sliipattuja, vaan väkivalta on oikeasti ilkeätä ja karkeata. Erikoisefektit ovat taidokkaita ja omaperäisiä. Tosin Bekmambetov tuntuu ihastuneen niihin vähän liikaakin: jokainen näytetään vähintään kahdesti. Yleensä elokuvan tunnelma on erinomaisen synkkä. Slaavilainen melankoliakin pilkahtelee ajoittain.

Huumoriakin Night Watchista löytyy. Tosin on vähän vaikea sanoa, missä määrin se on tahatonta, missä määrin camp-hengessä heitettyä. Esimerkiksi hyvän iskujoukkojen ”lepakkoauto” on keltaiseksi maalattu paku, joka on varustettu pätevällä vilkkuvalolla ja tulta syöksevällä pakoputkella. No, osaahan kaara tehdä kuperkeikan!

Jotain liki liikuttavan perivenäläistäkin elokuvasta löytyy: Anton lähtee suorittamaan tehtäväänsä selkeässä krapulakännissä, ja ydinvoimalaa valvovat kaverit ryssivät hommansa pahan kerran. Toinen itkee mummoaan (Ei venäläistä elokuvaa tai kirjaa ilman mummoa!), ja toisen valvontatoimet kohdistuvat eväsmakkaroiden lämpenemisen etenemiseen. Posahtaahan se voimala tällä pelillä.

Kyynisenä kommenttina Venäjän nykytilasta voisi pitää pahojen puolen pomomiehen lausumaa: ”Hyvä ja paha ovat loppujen lopuksi sama asia.” Yhteiskunnassa, jossa rikolliseksi ryhtyminen muodostaa houkuttelevan vaihtoehdon olemattomalla palkalla kituuttamiselle, tämä saattaa olla pelottavan totta.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Fox Searchlight, 2004

Traileri: