STOP THE PRESS!

30 päivää kaamosta (30 Days of Night)

30_paivaa_kaamostaOhjaus: David Slade
Käsikirjoitus: Steve Niles, Stuart Beattie, Brian Nelson
Tuotanto: Sam Raimi, Robert G. Tapert
Pääosissa: Josh Hartnett, Melissa George, Danny Huston, Ben Foster
Arvio: 3/5

Sam Raimin, tuon vanhan kauhukasvon, tuottama ja kuuluisan musiikkivideomiehen David Sladen ohjaama 30 Päivää Kaamosta on elokuvaversiointi Steve Nilesin ja Ben Templesmithin sarjakuvahitistä. Tämä hirmuinen hirvitys sijoittuu Alaskaan, Yhdysvaltain pohjoisimpaan kaupunkiin, jossa 156 asukkaan turvallisuutta vartioi kaksi leppoisaa konstaapelia. Ydintalveksi kylä sulkeutuu ulkomaailmalta, sillä aurinko ei suostu 30 päivään nousemaan lain (tämähän on aivan kuin Sodankylässä!) ja lentokentät, tiet ja muut kulkuyhteydet pysyvät tukittuina. Sheriffi Eben Olesonin exä, nykyinen palotarkastaja, sattuu kierroksellaan myöhästymään viimeisestä koneesta ja siinähän sitä sitten ollaan jumissa entisessä kotikaupungissa entisen miehen möllöttävän naaman ärsyttäessä entisestään. Nämä seikat ovat kuitenkin huolista pienimpiä, sillä jostain rantautuu joukkio vampyyreja, jotka 720 tuntia kestävän yön turvin ryhtyvät lounastamaan kaupunkilaisia parempiin suihin. Ex-avioparin on yhdistettävä voimansa taistossa vihulaisia vastaan eikä sekään meinaa riittää, sillä sitkeitä ovat, perk…

Voisihan tämän haukkua pataluhaksi tyylilajilleen mitään uutta tuomattomana, mitättömänä tahattoman huumorin lähteenä mutta jotenkin en nyt osaa. On nimittäin sillä lailla, että tästä löytyy nimenomaan paljon hyviä kohtauksia. Kokonaisuutena tekele muistuttaa jotain koulun oppilastyötä ensinnäkin siten, että lähes tarkalleen joka toinen kohtaus on hieno, pelottava ja vaikuttava, kun taas aina siitä seuraava otos on käsittämättömän naiivi, epärealistinen ja hölmö. Toisekseen koulutyö tulee mieleen käsikirjoituksen suorastaan liikuttavasta uskollisuudesta lajin rakenteita kohtaan. Istutukset menevät niin nappiin kuin olla voi: Alussa esitellään mm. tehdas, traktori ja huumeviljelmä eikä mitään syyttä suotta. Muutenkin käsikirjoitus on niin malliesimerkki (kauhu)elokuvakässäristä, että se on oikeastaan jo vähän tylsää.

Ohjaus ja leikkaus ovat ajoittain hieman suttuisia ja koska kaamosta eletään muutenkin, on kuva tarpeettoman harmaata ja synkkää. Tämän kuitenkin vielä sietää mutta se, että Sladella tuntuu olevan kova kiirus koko ajan on vähän ärsyttävää. Moni ratkaisevaltakin tuntuva asia jätetään katsojalle näyttämättä vähempiarvoisten rutinoiden rinnalla. Kummallinen ratkaisu. Sitä paitsi, katsojanko pitäisi noin vain niellä se, että kylän jengi on esimerkiksi 20 päivää lukkiutuneina talon ullakolle ennen kuin alkavat toimia? Kovin nopeasti tuntuu kuukausi kuluvan siellä päin. Mutta lumi ja pimeys ovat toisaalta oiva katalyytti masentavan hyvännäköiselle ja tehokkaalle kuvakerronnalle, joka ikävä kyllä huipentuu muutamaan oikeasti pelästyttävään kohtaukseen jo elokuvan alkupuolella. Loppupuolella ovat paukut hieman loppuneet ja meno on vain riehumista ja hieman kliseistä irvistelyä.

Jos unohdetaan, että juonessa on aukkoja enemmän kuin liigaluokitellussa bandypallossa ja että ohjaaja tahtoo unohtaa katsojat välillä harppoessaan vipinällä etiäpäin, on 30 Päivää Kaamosta parhaina hetkinään oikein kelpo elokuva. Hieman legendaarista 10 Pientä Neekeripoikaa muistuttava ’kuka-putoaa-seuraavaksi’- leikki on vampyyritarinaksi oikein hyvä, sillä sellaisethan nyt eivät välttämättä koskaan ole nauttineet suurten suuresta uskottavuudesta. Elokuvan loppu on jopa kaunis, ellei peräti viittä vaille koskettava, mikä tällaisessä lajityypissä on jo kova juttu. Näyttelijöiden perinteisen sankaroinnin, riekkumisen, kiljunnan ja ulvonnan keskellä yksi roolityö nousee esiin; Ben Foster tapahtumat alkuun saattavana muukalaisena on niin täynnä junttimaista pissapäisyyttä ja suoranaista vastenmielisyyttä, että koko näyttelijää alkaa vihata sydämensä pohjasta. Foster onnistuu vakuuttamaan ja sekin on paljon se.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Ghost House Pictures, 2007

Traileri: