STOP THE PRESS!

Sikin sokin sadussa (Happily N’Ever After)

happy_never_afterOhjaus: Paul Bolger, Yvette Kaplan
Käsikirjoitus: Douglas Langdale, Robert Moreland
Tuotanto: John H. Williams
Pääosissa: Suom. ääninä mm. Antti Jaakkola, Maria Kuusiluoma, Juha Varis, Eija Vilpas, Mikko Kivinen, Paula Vesala
Arvio: 2,5/5

Taas yksi animaatio saapuu teattereihin pyörimään! Tällä kertaa kyseessä on eurooppalais-amerikkalainen yhteistyö, jossa lähinnä saksalaiset ovat hoitaneet teknisen puolen ja jenkeiltä on tullut sisältö. Ruorissa sompailevat aiemmin lähinnä TV-animaatioita kyhäilleet Yvette Kaplan ja Paul Bolger.

Sikin Sokin Saduissa kertoo Satumaasta, jossa kaikki meille tutut hahmot elelevät ja seikkailevat meille niin tutuissa tarinoissa. Tarinoita hallitsee suuri Velho, oikeamielinen ja jalo satusetä apunaan oudot tunarit Munkki ja Mambo. Kun Velho lähtee lomille Ylämaahan ja byroota jäävät pyörittämään aputanelit, alkaa tapahtua. Tuhkimon ilkeä äitipuoli, kätyrinään heikkohermoinen Tittelintuure, onnistuu saamaan haltuunsa koko maan herruuden taikasauvoineen ja kristallipalloineen kaikkineen. Kohta onnelliset loput ovat muisto vain ja urhea prinssikin teljetty vankilaan kuin Juliet Jonesin Sydämen muinaisessa hittirenkutuksessa konsanaan. Onneksi Munkilla ja Mambolla on sen verran älliä jäljellä, että he ryhtyvät korjaamaan aiheuttamiaan vahinkoja Tuhkimon ja prinssin linnan tarjoilijapojan apuna. Nelikon taival on pitkä ja kivinen mutta totta kai lopussa stondaa kiitos. Kun onnellinen loppu on kerran päässyt katoamaan, on sitäkin riemukkaampaa kun se saadaan takaisin.

Tämä elokuva on nykyisestä runsaasta animaatiotarjonnasta heikoimmasta päästä. Siinä ei ole imua, yllätyksiä eikä mitenkään räväkkää huumoria. Shrek-elokuvat kun ovat tehneet tämän satujen sekoittelun ja parodioinnin rutkasti paremmin sekä hauskemmin. Nyt tarjolla on vähän väsynyttä toimintaa, jonka kohderyhmäkin on hieman hakusessa. Lapsukaisille kun juoni lienee aivan liian sotkuinen monine hahmoineen ja väkivaltaisine osuuksineen. Myös satujen tuntemus ei välttämättä ole nykynatiaisilla sitä luokkaa, että kaikki viittaukset osuisivat ja uppoisivat. Aikuisille taas tarjolla ei ole kovinkaan hyvää viihdettä, sillä toinen taso uupuu elokuvasta täysin. Muutama hupaisahko kohtaus kyllä nähdään mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Loppu on vähän tylsänpuoleista ja meluisaa koijarointia, joka vaikuttaa väkisin väännetyltä. Peikkodisko on hyvä oivallus mutta sitä ei hyödynnetä loppuun saakka ja samoin käy tuttujen satujen satirisoimiselle. Paljon enemmänkin niistä olisi irti varmaan saatu. Hahmoista tietysti hömelöt Munkki ja Mambo ovat hupaisia ja savvoo huastavat 7 kääpiötäkin hymyilyttävät. Moni kohtaus kärsii liiasta pituudesta ja sitä kautta intensiteetin täydestä hukkaamisesta.

Pressinäytös oli nähtävillä vain suomenkielisellä dubbauksella varustettuna, joten muun muassa Sigourney Weaverin ja Andy Dickin alkuperäissuorituksista on paha sanoa mitään mutta suomenkielinen toteutus on kyllä hyvä. Maria Kuusiluoma kuulostaa pelottavan paljon Outi Mäenpäältä, kun pelkkään ääneen keskittyy ja Mikko Kivinen ja Risto Kaskilahti ovat oikein hyvässä vedossa muun näyttelijäkaartin ohella. Tähän liittyykin yksi elokuvan huveista, sillä kaikkein seisovimmissa ja ajatukset harhailemaan saavissa kohtauksissa voi sentään yrittää bongata castingista kuka on kukin. Paljon se ei ole mutta jotain sentään. Teknisestä toteutuksesta vielä sen verran, että edes se ei ole moneen aikaisempaan, vaikkapa nyt Surf’s Upiin, verrattuna mitään mahdottoman kaunista. Soljuvaa kyllä mutta ei verratonta. Suomalainen ’huulisynkka’ on aina hankalaa mutta usein sentään onnistunutta, nyt monessa kohtaa näin ei ole.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Lionsgate, 2007

Traileri: