STOP THE PRESS!

Beverly Hillsin hienostohauva (Beverly Hills chihuahua)

beverly_hills_chihuahuaOhjaus: Raja Gosnell
Käsikirjoitus: Jeffrey Bushell, Analisa LaBianco
Tuotanto: David Hoberman, John Jacobs, Todd Lieberman
Pääosissa: Piper Perabo, Jamie Lee Curtis, Manolo Cardona, suomalaisina ääninä Pamela Tola, Antti Reini, Raili Ruutu, Jari Sillanpää
Arvio: 1/5

Chihuahuat ovat aikamme suosikkiasusteita…öh, siis koiria. MTV ja muut jenkkikanavat syytävät jatkuvasti silmäimme eteen nuoria kaunottaria, joiden tyyriin pukukokonaisuuden täydentää Vuittonin laukussa istuskeleva pikkukoira. Beverly Hillsin Hienostohauvassa seikkailee enemmänkin näitä kääpiöhauvoja. Itse asiassa silmänkantamattomiin…

Beverly Hillsin Hienostokoira on chihuahua nimeltä Chloe, joka tyypilliseen hienostotyyliin on puettu blingblingiin ja ykköskledjuihin. Vähempi ei Chloelle riitäkään: Yökötys iskee kun emännän pestaama siskontyttö koiravahdin ominaisuudessa syytää eteen muonakupin täyteen sertiä eikä sisäfilettä. Lomamatkalla Meksikossa Chloe päättää tästä työlääntyneenä lähteä hieman raikkaaseen ilmaan tuulettumaan mutta huonostihan siinä käy. Laittomien koiratappelujen järjestäjä iskee silmänsä Chloen timanttipantaan ja pikkutiitiäisen henki alkaa olla hubaa. Onneksi matkaoppaaksi järjestyy hajuaistinsa menettänyt entinen poliisikoira Delgado, jonka avulla Chloe saa pidettyä itsensä hurjassa seikkailussa jotenkuten ehjänä ja tutustuttua siinä sivussa rotunsa kanta-isiin.

Arvoisa korkeampi voima, anna voimaa lausua tästä elokuvasta jotain järkevää niin, että en möläyttäisi ruutua täyteen painokelvottomuuksia. Kun vain ajatteleekin sitä 93 minuuttia, jonka olisin voinut tämän kärsimyksen sijasta olla nauttimassa elämästä, niin mieli synkkenee ja sinne kerääntyy jokseenkin vastenmielisiä ajatuksia. Tämähän siis on niin söde filmi, että voi mahoton. Kaikki kunnia koirille, jotka ovat mukavia otuksia mutta en tiedä miksi kenenkään pitäisi nähdä niiden aukomassa suutaan lajivastaisesti ja kökön animaation avustamana. ”Ennalta-arvattavuus” on sana, jota en aio tässä edes käyttää, sillä ainoa sellainen seikka tässä elokuvassa on se, että sellaista ei ole sekuntiakaan. Ja mikä kaikkein paksuinta: Dubbaukset! En yksinkertaisesti voi sietää sitä, että vaikkapa Jamie Lee Curtis pistelee suomea kuin vanha tekijä. Tai Placido Domingo puhuu Jari Sillanpään äänellä! Tämän elokuvan tekijöitä ylipäätään pitäisi rangaista rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja erityisen raskauttava tuomio pitäisi antaa sille älypäälle, joka keksi dubbaus-idean. Vielä kun se on toteutettu surkeasti.

On muuten Gosnellilla laukannut mielikuvitus villeillä kierroksilla, kun hän on miettinyt vaikkapa elokuvan soundtrackia. Kukaan ei ole koskaan keksinyt, että Right Said Fredin I’m Too Sexy olisi mahtava keimailukohtauksen taustabiisi, esimerkiksi. Jopa MINÄ olen käyttänyt sitä elokuvassa! Muutenkin koko homma on roiskitun ja amatöörimaisen tuntuinen. Näyttelijätyöstä ei kannata paljon puhua tässä läpijuoksussa mutta onhan sentään Meksikon maisemissa jotain katsomista. Ja joo, koirat on kivoja mutta ei kyllä niitä ennemmin katsoo luonnollisina kuin väkisin suomea puhumassa tai hassuttelemassa ihmisten mieliksi. Kahden minuutin jälkeen aloin toivoa, että tämä kidutus loppuisi jo. Tunnin jälkeen olin valmis ennemmin repimään varpaankynteni yksi kerrallaan kuin ikinä enää katsomaan tätä kauhistusta. Jaa niin juu, Disneylle tyypillisen hauskan sivuosan tällä kertaa urakoinut laiska leguaani kirvoitti loppupuolella yhden vienon hymähdyksen sentään.

En usko, että tästä lapsetkaan mitään irti saavat mutta voinhan olla väärässäkin. Piste menköön homostailistikoiraa näyttelevälle mopsille, joka on symppis otus. Muuten ei lähe, ei sitte yhtään. Tehkää ens kerralla vähän yritteliäämpi kun kerran osaatte.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Walt Disney Pictures, 2008

Traileri: