STOP THE PRESS!

Koirahotelli (Hotel for Dogs)

hotel_for_dogsOhjaus: Thor Freudenthal
Käsikirjoitus: Jeff Lowell, Bob Schooley, Mark McCorkle
Tuotanto: Jason Clark, Jonathan Gordon, Ewan Leslie, Lauren Shuler Donner
Pääosissa: Emma Roberts, Jake T. Austin, Don Cheadle, Johnny Simmons, Lisa Kudrow, Kevin Dillon
Arvio: 2/5

Koiraelokuva. En tiedä, tarvitsisiko tätä sen enempää esitellä. Kyseessä on perheen nuoremmille suunnattu lämminhenkinen elokuva, jollaisen katsomisen pakkasen paukkuessa pihalla pitäisi mukavasti lämmittää. Mutta jos on vahingossa joutunut katsomaan pääosaa esittävän Emma Robertsin katastrofaalisen ”Wild Child”:in (2008), ei ensivaikutelman puistatuksen aiheuttamista kylmänväreistä tahdo päästä eroon koko leffan aikana. Lyhytelokuvia vääntäneelle Thor Freudenthalille tämä on ensimmäinen kokopitkä elokuva, ja tämän vuoksi onkin hyvä, että näyttelijäkaartista löytyy edes yksi vakuuttava nimi: Don Cheadle.

Andi (Roberts) ja Bruce (Austin) ovat vanhempansa menettäneet sisarukset, joiden perheoloissa ei ole hurraamista. Sijaisvanhemmat (Kudrow ja Dillon) eivät pahemmin muusta piittaa, kuin omasta sangen karseasta bändistään. Nuoret viettävätkin aikaansa huijaamalla rahaa panttilainaamoista, ja tämän vuoksi joutuvat turhan usein sosiaalityöntekijän (Cheadle) juttusille. Asiat saavat sangen oudon käänteen, kun sisarukset yllättäen löytävät itsensä hylätystä hotellirakennuksesta muutaman koiran kanssa. Ja tästä Bruce, perheen nuorempi veijari, saakin idean: tässäpä kaikille vapaana juokseville koirille mukava koti. Vaan rankkurit eivät välttämättä ole aivan samaa mieltä nuorten kanssa…

En sanoisi, että Koirahotelli on huono elokuva. Siinä ei vain ole juuri mitään sellaista, jonka vuoksi sen haluaisi nähdä. Toki aina eläinten kanssa tehdyissä elokuvissa on se viehätys, että on aidosti mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kouluttajat ovat joutuneet eläinten kanssa puurtamaan. Tämä tosin jää Koirahotellissa vähän taka-alalle, koska tärkein pala elokuvan tarinassa on lasten tarve saada itselleen rakkautta ja perhe. Ja olisikin ollut suotavaa, ettei moisen sangen tärkeän asian esittelemiseen olisi ympätty mukaan piskejä. Naiivius kun lakaisee tämän heiveröisen aspektin melko nopeasti ulostepussiin.

Ehkä joku tästä rainasta löytää sitten sitä lämmintä henkäystä, jota ihmisen jäinen mieli kaipaa. Itselleni tuli ajoittain sangen ahdistunut olo keinoangstisten kakaroiden toilailuista ja täysin järjettömistä ratkaisuista, eikä näyttelijäsuorituksista voi edes puhua. Jos kerran tarkoitus on kuitenkin tehdä jotain nättiä, tehdään se sitten kunnolla ja vähän kieliposkella, eikä koeteta saavuttaa jotain semirealismia, joka katoaa kulman taakse häntäänsä heiluttaen. Tai sitten kyynisyyteni johtuu siitä, että pidän kissoista.

Jari Järvi for Smackthejack

Photo’s copyright by DreamWorks Pictures, 2009

Traileri: