STOP THE PRESS!

Pride and Glory

pride_and_gloryOhjaus: Gavin O’Connor
Käsikirjoitus: Joe Carnahan, Gavin O’Connor
Tuotanto: Gregory O’Connor
Pääosissa: Edward Norton, Colin Farrell, Noah Emmerich, Jon Voight, John Ortiz
Arvio: 3/5

Amerikkalaiset poliiseista kertovat elokuvat käyttäytyvät melko odotetulla kaavalla. Sankareita on tai niitä ainakin tehdään. Amerikkalaisista pahoista poliiseista kertovat elokuvat pyrkivät irti tästä kaavasta, mutta tuloksena on oman uuden ja tavanomaisen kaavan hahmottuminen. Tekopyhyys on pyrkinyt paistattelemaan jenkkiläisessä elokuvassa jo pitkään, mistä kertoo myös se, että ”Pride and glory”:ä ei voitu tehdä alkuperäisen aikataulun mukaan, koska joku arabi päätti tuhota pari pilvenpiirtäjää lentokoneilla. Vaikka korruptiopoliiseista kertova filkka tehtiinkin vasta vuosia myöhemmin, se silti joutui odottamaan julkaisuaan reilun vuoden verran. Onkin hyvin mielenkiintoista katsastaa, mikä tässä Gavin O’Connorin rikoselokuvassa oikein on niin synkeää, että sen tekoa ja julkaisua on jouduttu jo pitkään siirtämään.

Francis Tierneyn (Emmerich) valvonnassa olleet poliisit joutuvat yllättäen ruumispussien sisällöksi. Homma pitää tutkia perin pohjin, ja tutkijaryhmä on koottava poliiseista, joiden luotettavuus on huippuluokkaa. Pestiin pääsee Ray Tierney (Norton), joka löytääkin tutkimuksissaan ikäviä todisteita siitä, että mönkään menneen huumepidätyksen syyt saattavat olla jossain poliisilaitoksen sisällä. Etenkin Rayn ja Francisin siskonmies Jimmy Eagan (Farrell) nousee hyvinkin epäilyttävään valoon. Kuinka moni poliisi oikeastaan on kiinni korruptiossa? Kuinka saattaa oikeuden eteen mies, jota kaikki tuntuvat pelkäävän, ja joka on osa perhettä? Romuttuuko koko perhe tällaisen moraalisen ongelman edessä?

Pride and glory on tavallaan maskuliinisuuden ylistys, mutta hieman omalla ajatuksellaan. Se kertoo suhteellisen raskaan tarinan, ei kevennä sitä juurikaan, eikä sen visuaalisuus pyri koristelemaan todellisuutta. Se on sangen brutaali, sen näyttelijät hoitavat hommansa erittäin hyvin ja se jyrää melko voimakkaasti katsojan yli. Leffan ongelma on sen hieman ennalta-arvattava tarina ja paikoitellen turhan raskas ohjaus. Tuntuu siltä, kuin ohjaaja haluaisi alleviivata elämän vaikeudet niin, että katsoja varmasti tajuaa, mistä on kyse. Mutta kyllä ”Pride and glory” ihan katsomisen arvoinen elokuva on, vaikka sillä pituutta onkin hieman liikaa.

Jari Järvi for Smackthejack

Photo’s copyright by New Line Cinema, 2008

Traileri: