STOP THE PRESS!

X-Men Origins: Wolverine

x_men_origins_wolverine_poster3Ohjaus: Gavin Hood
Käsikirjoitus: David Benioff, Skip Woods
Tuotanto: Hugh Jackman, Lauren Shuler Donner, Ralph Winter, John Palermo
Pääosissa: Hugh Jackman, Liev Schreiber, Danny Huston, Lynn Collins, Taylor Kitsch
Arvio: 2/5

Joskus vuosia sitten, kun olin hyvin nuori, lueskelin usein sarjakuvia, jotka kertoivat supersankareista. Ja sitten menin ala-asteelle. Ryhmä X oli kuitenkin pitkään suosikkini, ja oikeastaan ainoa sarjakuva, joka jäi mieleeni pysyvästi. Sarjakuvista tehdyt elokuvat ovat olleet suurelta osin täyttä ulostetta, joten olinkin sangen yllättynyt, kun vuonna 2000 ensi-iltansa saanut X-Men ei ollutkaan aivan kuraa. Sittemmin leffa poiki muutaman jatko-osan, joiden taso taas palautti epäuskon genren elokuvamallinnukseen. Leffojen ehdoton suosikkihahmo, ja lapsuuden sankarini myös, on ollut Wolverine. Nyt tämä piikkikyntinen muskelihahmo on saanut oman elokuvan, ja odotukseni ovat jälleen vähän turhan korkealla…

James Logan (Jackman) syntyy 1850-luvulla ja tappaa vahingossa biologisen isänsä. Hän pakenee paikalta veljensä Victorin (Schreiber) kanssa, joka omaa samanlaisia ominaisuuksia. Vuosien saatossa herrat taistelevat rinta rinnan eri sodissa, kunnes heidät pestataan armeijan erikoisyksikköön William Strykerin (Huston) toimesta. Eliittiyksikkö koostuu mutanteista, joiden tehtävät tuntuvat olevan hieman epäeettisiä. James jättääkin tiimin ja pyrkii normaaliin ihmiseloon. Ja muutaman vuoden hän ehtiikin nauttimaan suhteellisen tasapainoista elämää tyttöystävänsä Kaylan (Collins) kanssa, kunnes Victor tulee takaisin kuvioihin ja pistää neidon lihoiksi. James vannoo kostavansa, pestautuu takaisin Strykerin palvelukseen ja osallistuu kokeeseen, jossa hänen luustonsa täytetään adamantiumilla, rikkoutumattomalla metallilla. Wolverine on syntynyt.

Pettymys. X-Men Origins: Wolverine on ylipitkä, hidas, puuduttava ja osittain turhan kömpelö teos. Se kyllä perehdyttää mukavasti Loganin syntyhistoriaan, mutta on osin niin tylsistyttävää katsottavaa, että vaikka hienoja stuntteja ja erikoisefektejä vilisee kankaalla, alkaa katsojaa kuitenkin nukuttamaan. Jackman on roolissaan mainio, ja Schreiberin kylmyys tuntuu välillä jopa epäinhimilliseltä, mutta ohjaaja Gavin Hood ei saa puhallettua tarinaan elämää. Tarinaan, joka paikoitellen on niin turhauttavan naurettava, että tekisi mieli huutaa ääneen se v-sana.

Jos leikkauspöydälle olisi uskallettu jättää 20 minuuttia materiaalia, leffa saattaisi toimia. Idea on hyvä, ja leffassa on kieltämättä paljon sellaista, joka nitoo yhteen eri tarinoita, mutta tällaisena pakettina raina ei iske. Turhia hahmoja on liian monta, ja niiden käyttämisellä on pakotettu tarina muottiin, joka on totaalinen sillisalaatti. Sääli, sillä James Logan olisi ansainnut kyllä paljon tyylikkäämmän elokuvan.

Jari Järvi for Smackthejack

Photo’s copyright by 20th Century Fox, 2009

Traileri: