STOP THE PRESS!

Win win

win_winOhjaus ja käsikirjoitus: Thomas McCarthy
Tuotanto: Lisa Maria Falcone, Mary Jane Skalski, Michael London
Pääosissa: Paul Giamatti, Amy Ryan, Alex Shaffer, Bobby Cannavale, Jeffrey Tambor, Burt Young
Arvio: 3,5/5

Mike Flaherty (Giamatti) on stressaantunut perheenisä. Hänen lakifirmansa on kuihtumassa, koska asiakkaita ei vain yksinkertaisesti ole. Miehen vapaa-aika kuluu koulun painijoukkueen valmentajana, mutta tämäkin lisää stressiä. Joukkue kun ei ole voittanut juuri mitään pitkiin aikoihin. Tilaisuus helpottaa elämää tulee, kun Mike päättää ryhtyä Leon (Young), dementiasta kärsivän suhteellisen varakkaan herran, avustajaksi. Mutta kun Leon tyttärenpoika (Shaffer) yllättäen ilmaantuu oven taakse, saa se aikaan lumipalloefektin, joka on omiaan lisäämään Miken sydämenahdistusta.

Win win toimii osin todella loisteliaasti. Sen tarina on hyvin realistinen, ja tuo esiin sangen tavanomaisen ajatuksen siitä, että ihminen tekee selvitäkseen kaikkensa. Giamattin kuvaama Mike on aivan normaali kaveri, joka vain päätyy tekemään erikoisia ratkaisuja raastavassa taloustilanteessaan. Lisäksi elokuvassa käsiteltävät teemat perheväkivallasta narkomaniaan lisäävät tunnetta tutusta, mutta ei niin turvallisesta, todellisuudesta.

Jokin kuitenkin mättää. Näyttelijät tekevät erittäin hyvää jälkeä, mutta aavistuksen elokuva unohtaa välillä, mistä onkaan tarinaansa kertomassa. Suvantoja löytyy, ja rönsyilyä on turhankin paljon. Ehkä ohjaaja McCarthyn tarkoitus on ollut tuoda esiin läheisten ihmisten konfliktien vaikutus, mutta tahmainen kerronta muuntaa tämän aspektin välillä hyvinkin heikoksi puolikerronnaksi.

Win win on silti positiivinen pienelokuva. Se ei pyri olemaan pelkkää amerikkalaista hapatusta, vaan osaa naivista optimismistaan huolimatta tuoda esiin yhteiskuntarakenteellisia dilemmoja. Suositeltava draama.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Everest Entertainment, 2011

Traileri: