STOP THE PRESS!

Ray

RayOhjaus: Taylor Hackford
Käsikirjoitus: James L. White
Tuotanto: Howard Baldwin, Taylor Hackford, Karen Elise Baldwin, Stuart Benjamin
Pääosissa: Jamie Foxx, Kerry Washington, Regina King, Aunjanue Ellis
Arvio: 5/5

Taylor Hackford tuli tunnetuksi 80-luvulla kevyiden draamaelokuvien ohjaajana, esim. ”Upseeri ja herrasmies”, ”Kaikki pelissä” ja ”Valkeat yöt”. Viimeisen kymmenen vuoden aikana herra on nostanut profiiliaan ja tehnyt mainioita elokuvia kuten Stephen Kingin romaaniin perustuva ”Dolores Claibourne”, ”Paholaisen asianajaja” ja ”Todistettavasti elossa”. Musiikki ei ole Hackfordille mikään uusia asia, sillä hän ohjasi jo 80-luvun loppupuolella dokumentin Chuck Berrystä. Tällä kertaa hän on tarttunut suureen haasteeseen, sillä aiheena on yksi amerikkalaisen musiikin ikoneista, Ray Charles. Kyseessä on elämänkertaelokuva ”Ray”, jonka pääosassa nähdään karismaattinen Jamie Foxx, joka voitti roolistaan parhaan miespääosan Golden Globen musiikki- ja komediasarjassa. Tapahtumat käynnistyvät pienestä ja köyhästä georgialaisesta kylästä, jossa Ray asuu äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Isä on jättänyt perheen oman onnensa nojaan ja äiti puolestaan yrittää kaikin keinoin pitää perheensä leivän kannassa kiinni. Tilannetta ei helpota se, että pikkuveli kompastuu suureen pesuastiaseen ja menettää henkensä. Rayn ollessaan seitsemän vuotias hän menettää näkönsä lopullisesti, mutta äidin ohjeiden mukaisesti hän oppii ”näkemään” kuulonsa avulla. 50-luvun taitteessa hän päättää koettaa onneansa musiikkipuolella, mutta rasismi ja hänen sokeutensa eivät meinaa aluksi viedä uraa eteenpäin. Pienten keikkojen jälkeen hänelle tullaan tarjoamaan levytyssopimusta, jota hänen ”kiristysmanagerinsa” pitää älyttömänä. Tosin Ray ei ole turhan sinisilmäinen, vaan tekee sopimuksen levy-yhtiön pomon kanssa. Ei mene kauankaan, kun levy-yhtiö menee konkurssiin ja sopimus siirtyy suoraan legendaariselle Atlantic-levy-yhtiölle. Tästä alkaa köyhän georgialaisen pojan tie tähtiin ja se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Elämänkertaelokuvat ovat erittäin vaikea laji varsinkin amerikkalaisille. Monet tarinat ovat sen verran rankkoja, että studiot haluavat elokuvantekijöiden siistivän kertomistapaa, jolloin tavallaan vesitetään tarinan aitous. Näin kävi reilut kymmenen vuotta sitten, kun valkokankaille ilmestyi Tina Turnerin elämänkertaelokuva ”What’s love got to do with it?”. Näin on tosin käynyt myös monelle muullekin elokuvalle, mutta ”Ray” on täysin toista luokkaa. Se ei juurikaan kaunistele Charlesin kunnianhimon aiheuttamia ongelmia ihmissuhteissa, eikä myöskään kovaa huumeiden käyttöä. Vielä kuvausten aikaan elossa ollut Charles antoi selkeästi tekijöille luvan kertoa tarinan siten kuin on todellisuudessakin tapahtunut. Siltä elokuva myös tuntuu, ottaen huomioon sen kuinka paljon amerikkalaisen elokuvatarkastamon sietokyky kestää. Jamie Foxx on ilmiömäinen Rayn roolissa, sillä hän eläytyy valkokankaalla sellaiseen suoritukseen, että tästä ei tulkinta juurikaan voi parantua, vaikka tuotaisiin Martti Suosalo paikalle. Muutenkin näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia ja varsinkin hysteeristä ja huumeisiin retkahtavaa Margie Hendricksiä esittävä Regina King tekee todella onnistuneen roolisuorituksen. ”Ray” on ehdottomasti paras elämänkertaelokuva kymmeneen vuoteen!

Ray -elokuvasta on julkaistu yhden ja kahden DVD:n julkaisut. Käsittelyssämme on kahden levyn julkaisu. Monesti toinen levy on mitään sanomaton ja lähinnä tekijöiden kehuskelua. Tätä myös Ray tarjoaa, sillä ekstralevyksi tämä on erittäin tyhjänpäiväinen muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Parhaita pointteja ovat poistetut kohtaukset ja ennen kaikkea pidennetyt musiikkikohtaukset. Muuten levy on täynnä itsestäänselvyyksiä ja dokumentit ovat suoranaista markkinointiliisteriä, eivätkä saa kunnolla pontta allensa, kun heti ollaan toinen toistaan kehumassa. Totta kai on luonnollista, että myös itse maestroa kehutaan avusta ja siitä, kuinka hän tuki projektia, mutta liika on aina liikaa. Sitten parin trailerin pläjäys kuin pisteenä iin päällä sai ainakin allekirjoittaneen huokailemaan, että tässäkö tämä kaikki olikin. Erinomainen elokuva ei saanut erinomaisia lisämateriaaleja, jotka se olisi ansainnut.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Universal Pictures, 2004

Traileri: