STOP THE PRESS!

Suutele minua, tyhmyri (Kiss Me, Stupid)

Suutele minua, tyhmyri (Kiss Me, Stupid)Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Billy Wilder
Pääosissa: Ray Walston, Kim Novak, Dean Martin
Arvio: 4/5

60-luvulla Doris Day ja Rock Hudson tekivät kepeitä pikkutuhmia komedioita, mutta kyllä osasi Billy Wilderkin tämän taidon. Vuonna 1964 häneltä ilmestyi elokuva ”Suutele minua, tyhmyri”, joka romanttisella tavalla on pikkutuhma komedia, jossa nauretaan mm. Dean Martinin naistenmiehen maineelle. Elokuvan pääosassa nähdään ”Rooman seriffi” -sarjassa tuomaria esittänyt Ray Walston, Hitchcockin Vertigosta tunnettu Kim Novak ja tietenkin Dean Martin itse.

Orville (Walston) on ihan tavallinen pienessä kaupungissa asuva pianonsoiton opettaja, jolle Beethoven ja muut klassisen musiikin säveltäjät ovat kuin jumalia. Ei siis ihme, että hän vaatii oppilaidensa soittavan täydellisesti näiden mestareiden tuotantoa. Opettamisen lisäksi hän työstää iskelmiä yhdessä ystävänsä Barneyn(Cliff Osmond) kanssa, jotta he voisivat lähettää niitä artisteille. Orvillella on myös ’pimeä’ puolensa. Vaikka hän onkin kiltti, niin mustasukkaisuus tahtoo aika usein putkahtaa esiin, sillä hän pelkää menettävänsä kauniin vaimonsa Zeldan (Felicia Farr). Kyytiä saavat sekä maitomiehet että nuoret pianonsoiton oppilaat. Tämä aiheuttaa hänelle aika usein mitä merkillisimpiä ongelmia. Eräänä päivänä kaupunkiin saapuu maailmankuulu laulaja Dino (Martin), joka on matkalla Bing Crosbyn televisioshown kuvauksiin. Kun huoltoasemalla päivisin työskentelevä Barney tajuaa, kenen autoa hän on tankkaamassa, niin hänellä alkaa raksuttamaan laulujen suhteen. Hän kutsuu paikalle Orvillen, jonka olisi vakuutettava Dinolle heidän kappaleidensa ylivertaisuus. Herra ei ole ollenkaan kiinnostunut heidän lauluistaan, joten Barney päättää hieman korjata tähden autoa, jotta hän joutuisi yöpymään Orvillen kotona. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Barney on kehittänyt sellaisen suunnitelman, jolla Dino saadaan ostamaan laulu ja vieläpä lempimään ”Zeldaa”.

”Suutele minua, tyhmyri” on taattua Wilder -laatua. Hänen käsikirjoituksensa, jotka aika usein perustuvat näytelmiin, ovat sekä dialogin että juonen kannalta loistavasti kirjoitettuja ja katsoja taatusti nauttii joka sekunnista. Näin myös nyt, sillä nasevaa sanailua ja hauskoja kohtauksia riittää kuorrutettuna loistavilla roolisuorituksilla. Ennen kaikkea Martin heittää erinomaisesti itseironisen roolisuorituksen hänen omasta maineestaan, joka ei varmasti ainakaan nuoremman sukupolven edustajille ole tuttu. Walston tekee positiivisesti sekopäisen roolisuorituksen mustasukkaisena Orvillena, joka taatusti saa monen naispuolisen nauramaan ja vertailemaan omaan kultaansa. Elokuvan naisosat jäävät tarinassa taustalle. Kysehän on lähinnä kukkotappelusta, jossa mies ottaa miehestä mittaa ja palkintona on nainen. Näin elokuvan ajatusmaailman voisi kärjistää. Jos haluat nähdän hyvän ja kepeän komedian, niin tässä yksi parhaista vaihtoehdoista.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by MGM, 2004

Traileri: