STOP THE PRESS!

Valamiehet (Runaway Jury)

valamiehetOhjaus: Gary Fleder
Käsikirjoitus: Brian Koppelman, David Levien, Rick Cleveland, Matthew Chapman
Tuotanto: Arnon Milchan, Christopher Mankiewicz
Pääosissa: John Cusack, Gene Hackman, Dustin Hoffman, Rachel Weisz
Arvio: 3/5

Gene Hackman vitsaili taannoin haastattelussa, että nyt vanhoilla päivillään hän haluaa tehdä vain helposti filmattavia, tuottoisia elokuvia. John Grishamin bestsellereistä muokatut filmit kuuluvat ilmeisesti juuri tähän joukkoon, sillä tuore Valamiehet on Hackmanille jo kolmas Grisham-filmatisointi. Firmassa Hackman esitti lakitoimiston rötösherraa, suoraan videolle päätynyt The Chamber eli Tuomio taas näytti hänet kuolemansellissä istuvana, katkerana natsi-isänä.

Myöskään Valamiesten rooli ei ole sitä sympaattisempaa Hackmania, vaan taattua konnalaatua. Lukuisia liemiä sotkenut Rankin Fitch on ammattimainen manipulaattori, joka matkustaa ympäri maata sabotoimassa tärkeitä oikeudenkäyntejä suurten yritysten laskuun. Asevalmistajaa vastaan nostettu oikeusjuttu tuo miehen New Orleansiin. Teollisuuspamput ovat valmiita maksamaan pitkän pennin siitä, että valamiehistön päätös on heille suotuisa, ja Finchillä on käytössään väkeä ja teknologiaa kuin pienessä sotilasoperaatiossa. Valamiesten profilointi sujuu tieteellisen tarkasti ja ressukat joutuvatkin pyöritykseen, jossa oikeudenmukaisuudella ei ole osaa eikä arpaa. Tällä kertaa pakkaan on kuitenkin osunut John Cusackin esittämä villi kortti, josta paljastuu Finchin veroinen juonittelija. Joukon naisvahvistus Rachel Weisz on niin ikään vahvasti mukana leikissä, ja kun syyttäjän puolella vaikuttaa vielä Dustin Hoffmanin tulkitsema idealistinen salikettu, herkullinen vyyhti on kasassa. Sääli että vanhojen konkareiden Hoffmanin ja Hackmanin kohtaaminen rajoittuu yhteen kaavamaisesti kirjoitettuun väittelyyn, jossa kumpikaan ei oikein ehdi edes väläyttää parasta teräänsä.

Valamiehet perustuu Grishamin vuonna 1997 julkaistuun romaaniin, jossa syytettynä oli asefirman sijasta tupakkateollisuuden edustajia. Kun Michael Mannin The Insider ehti jo sauhutella kyseistä aihetta seitsemän Oscar-ehdokkuuden veroisesti, Valamiehet saivat itselleen uuden syytetyn. Filmi kuvaa mädännäisen oikeusjärjestelmän kiemuroita syvemmällä otteella kuin useimmat Grisham-tarinat, mutta painava asia on ankkuroitu yhä tiukasti viihteellisyyden puolelle. Grisham on tyylilleen uskollinen ja vetää lopulta esiin puhdasmieliset sankarihahmonsa, pienen ihmisen puolustajat, jotka ovat todellisuudessa harvemmin niin voitokkaita kuin näissä nykysaduissa. Realistisempi, epä-hollywoodilainen lähestymistapa olisi paikoin tehnyt hyvää Valamiehillekin.

Gary Flederin sileässä ohjauksessa on hyvät ja huonot puolensa: Oikeussalidraama ei ehdi vauhdin keskellä tympäistä, mutta toisaalta kiehtova henkilögalleria ja ajankohtaisen aiheen käsittely tahtovat jäädä pinnallisiksi. Loppua kohti panokset kovenevat ja filmi keskittyy vyöryttämään esiin perinteistä jännärikuvastoa. Aiemmin punottuja langanpäitä jätetään surutta ilmaan ja loppuratkaisussa ei ylletä juonen ansaitsemaan intensiteettiin. Flederin aiempiin ohjauksiaaaa(Denverin keikka, Jäähyväiset tytöille, Älä sano sanaakaan) nähden mies ei ole ihmeemmin seestynyt. Jälki on napakkaa ja ajanmukaista, eikä näyttelijöiden tarvitse kilpailla tilastaan kankaalla. Harvemmin filmillä nähty New Orleans tuo yleisilmeeseen oman lisänsä, ja kuuluupa ääniraidalla ajoittaisia saksofonin pihahduksiakin kuin miljöötä mukaillen. Epäilen silti, että todellisuudessa kaupunki tuskin on ihan niin pittoreski ja läpeensä viehättävä paikka kuin filmiin valitut, postikorttimaiset kuvauspaikat antavat ymmärtää.

Joona Kivirinta for smackthejack

Photo’s Copyright by 20th Century Fox, 2003

Traileri: