STOP THE PRESS!

The Who – The Kids Are Alright

the_whoLisätietoja: Disc 1: Feature Commentary – 1. Jeff Stein – Director Featurette – THE KIDS ARE ALRIGHT Rockumentary Track by Track Liner Notes Disc 2: Featurette – 1. MIRACLE CURE – Restoring the film for DVD 2. GETTING IN TUNE – Audio Showdown 3. TRICK OF THE LIGHT – Picture Showdown 4. THE OX: An Isolated Track of John’s Bass Feed 5. THE WHO’S LONDON – Tour of important Who places in London 6. BEHIND BLUE EYES: Q&A with Roger Daltrey 7. ANYTIME YOU WANT ME – Multiple Camera Angles 8. PURE AND EASY – A warm-up for the casual fan 9. IT’S HARD – 21 correct answers wins the prize 10. SEE MY WAY – Q&A with Jeff Stein – Director
Arvio: 5/5

The Who -bändiin voi hyvin liittää mm. hajonneet kitarat, tuhotut hotellihuoneet ja autoja uima-altaissa, mutta kaikesta huolimatta se on yksi rockhistorian merkityksellisimmistä bändeistä. Yhtyeen taipale alkoi 60-luvun alkupuolella, kun Roger Daltry, Pete Townshend, John ”The Ox” Entwistle ja rumpali Doug Sandom esiintyivät nimellä Detours. Alkuajan musiikki muistutti lähinnä Beatlesien tyylistä saundia, kunnes he päättivät vaihtaa Rollareiden tyyliin. Sandom sai lähteä ja tilalle tuli Keith Moon, jolla oli jo kokemusta R&B:stä. He huomasivat, että toinen bändi käytti nimenään ”Detours”ia, joten nimi muuttui The Who:ksi. Eräällä keikalla Townshend suuttui ja hajoitti kitaransa vahvistimiin ja tällä tempulla he saivat levy-yhtiö Decca Recordsin huomion ja kirjoittivat levytyssopimuksen loppuvuodesta 1964. Heidän debyyttisinkkunsa ”I Can’t Explain” nousi Englannin sinkkulistalla yhdeksänneksi, sitä seurasi R&B-covereita ja muutaman Townshendin säveltämän biisin sisältänyt ”The Who Sings” -albumi, jolla kuullaan yksi tunnetuimmista Whon biiseistä ”My Generation”. Kierrettyään 60-luvun puolessa välissä Yhdysvaltoja, heistä tuli suorastaan kulttibändi, mutta jotain vieläkin suurempaa oli tulossa vuosikymmenen lopulla. The Whosta tuli kansainvälisesti menestynyt bändi heidän levytettyään ns. rock-oopperan nimeltään ”Tommy”. Seitsemänkymmentäluvun puolessavälissä Ken Russell ohjasi siitä elokuvaversion, jossa nähtiin mm. Elton John, Eric Clapton, Tina Turner ja tietenkin The Who. Seuraava levy ”Who’s Next” julkaistiin vuonna 1971 ja monet pitävät sitä bändin ehkä vahvimpana albumina. Levy sisälsi hitit ”Baba O’Riley” ja ”Won’t Get Fooled Again”. Pari vuotta myöhemmin he palasivat jälleen rock-oopperan pariin ja syntyi Quadrophenia, josta myös tehtiin filmatisointi vuosikymmenen loppupuolella. ”The Who By Numbers” (1975) ja ”Who Are You” (1978) olivat bändin siihen mennessä kaupallisesti menestyvimmät levyt. Takapakkia tuli kun rumpali Keith Moon kuoli kotonaan huumeiden yliannostukseen syyskuussa 1978. He palkkasivat Moonin tilalle entisen Small Facesin rumpalin Kenney Jonesin, jonka kanssa he tekivät pari levyä ”Face Dances” (1981) ja ”It’s Hard” (1983). Bändi jäi ns. telakalle ja Daltrey ja Townsend lähtivät soolourille, ja menestyivät hyvin, kunnes vuonna 1988 bändi teki ”comebackin” menestyksekkäästi.

”The Who – The Kids Are Alright” on ’musiikkidokumentti’ bändin kulta-ajasta alkaen 60-luvun alkupuolelta ihan 70-luvun loppupuolelle. Luvassa on runsaasti bändin legendaarisimpia hittejä, haastatteluja, hurjia tempauksia tv-ohjelmista ja paljon muuta. Kyseessä on myös ohjaajan erikoisversio, jota ei ole aiemmin tässä muodossa nähty. Tämä johtuu siitä, että osa materiaalista oli kadonnut jo alkuperäistä versiota tehdessä, mutta jostain kumman syystä osa niistä löytyi mm. bändin faneilta ja kellareista. Pitkällisen digitaalisen korjailun ja äänen uudelleenmiksauksen jälkeen, täytyy todeta rehellisesti, että ”The Who – The Kids Are Alright” on rock-dokumentien aatelia. Toisella levyllä on runsaasti lisämateriaalia kuten mm. Roger Daltreyn ja ohjaaja Jeff Steinin haastattelut, ennennäkemättömiä materiaaleja, dokumentti leffan restauroinnista ja jopa pelejä. Joten onks kakarat nyt ok?

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Sanctuary Records, 2004