STOP THE PRESS!

Shania Twain – Greatest Hits

shania_twain“Forever and For Always” “I’m Gonna Getcha Good” “UP!” “Come On Over” “Man! I Feel Like A Woman!” “That Don’t Impress Me Much” “From This Moment” “Honey, I’m Home” “You’re Still The One” “Don’t Be Stupid” “Love Gets Me Every Time” “No One Needs To Know” “You Win My Love” “I’m Outta Here” “The Woman In Me” “Any Man Of Mine” “Whose Bed Have Your Boots” “Party for Two’ (with Mark McGrath)” “Don’t!”
Arvio: 2/5

Kanadalaissyntyinen Shania Twain on yksi tämän hetken menestyksekkäimmistä naisartisteista, sillä hänen levyjään on myyty ympäri maailmaa yli 35 miljoonaa kappaletta. Kun hänen taustaltaan löytyy tuottajaguru ja aviomies Robert John ”Mutt” Lange, joka on vastannut mm. Def Leppardin, Cherin, Bryan Adamsin menestyslevyjen tuottamisesta, niin voi veljet niin sitä levyä myydään tuhottomasti. Viiden levyn jälkeen on aika kasata suurimmat hitit yhteen.
Kokoelma sisältää kaksikymmentäviisi kappaletta, joista kolme on aivan uutta Party for Two-kappaleesta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Yhdysvalloissa julkaistu versio on kantrahtava, jossa dueton toisena osapuolena on uusi nouseva kantritähti Billy Currington. Kansainvälisessä popversiossa mieslaulantaa harrastaa Sugar Ray-yhtyeen solisti Mark McGrath. Käytyäni katsomassa molempien versioiden musiikkivideot Twainin kotisivulla, tulin siihen tulokseen että kantriversio oli ehdottomasti parempi, sillä popahtava versio oli turhankin imelä ja eikä oikein sopinut muiden kappaleiden joukkoon. Osa kokoelman musiikista on radioiden soittolistoilla puhkisoitettuja kappaleita kuten ”Man! I Feel Like A Woman” ja ”That Don’t Impress Me Much”. Toisaalta onneksi levyltä löytyy vähän kantrahtavaa saundiakin kuten biiseissä ”Forever and For Always” ja ”Come On Over”.

”Shania Twain – Greatest Hits” on ammattitaitoisesti tuotettu, mutta valitettavasti samalla liika tuottaminen on vesittänyt osan kappaleista hengettömiksi Myös kappaleiden popahtavat versiot häivyttävät hyvän kantrahtavan meiningin, jota levyn aloittava raita antoi odottaa. Toivoisi ettei Lange veisi Twainin saundia liikaa popin suuntaan, sillä Twainin tasoisesta kantrilaulajasta ei saisi tehdä naispuolista Bryan Adamsia, joka vain lirkuttelee balladeja tai tanakampaa poppia, johon on rockia sekoitettu nimellisesti. Valitettavasti tästä levystä jäi kylmä rahastamisen maku suuhun muutamaa namupalaa lukuunottamatta.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Mercury Records, 2004